Loppu

Mitään muuta ei lopulta jää,kuin kaltevat kadut,
sateenpieksemät ikkunaruudut
ja kasa sanomalehtiä ovenpieleen.

Hiljaisina kaikuvat nyt huoneet,
narskuvat lautalattiat,
pehmeiden kissantassujen alla.

Ne etsivät emäntäänsä.

Kuollutta tilaa, kuollutta tyynni.
Silmäkulmasta heijastuu valoa,

joka taittuu kasvoihin.

Täällä nurkassa,
odotan.

Aamulla saapuu lehdenjakaja,
postiluukusta lemahtaa
kuivuneen veren
ja ruudin imelä katku.
ase

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Loppu

  1. Rista Blomster sanoo:

    Luin Tapsalle ääneen; hän sanoi OHOH!! Samaa ajattelin minäkin
    Tuon edellisen ONNELLISUUS -pohdinnan jälkeen,,,
    ??

Vastaa