Parsittu

Purkautunutta ommelta, ratkenneita saumoja,
on elämä välillä kaaos.

Korjaan sitä parsimalla
punaisella langalla
jonka välillä kadotan.

Kuka määrää, kenen kangas on valmis?

Joskus kuulin sanottavan
jaksaisin mitä vaan
ja nyt kun katson sinua,

olen siitä varma.

Vaikka minun varteni sortuisi maahan,
vaikka olisin heikko ja voimaton,
minä nousen.

Vierellä kulkee hento olento,
höyhensiipinen.

Tartun näkymättömään käteen.
enkeli

 

Kategoria(t): Maiju, Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa