Opetus

Unelmien siivin olen lentänyt kaukaisiin maihin,
noussut aamuun uuteen, kadonnut iltaan pimenevään.
Kulkenut silmin avonaisin,
nähnyt lehdet tuulessa elokuun, haparoivan ensirakkauden ja kevään.

Anteeksi olen antanut enemmän,
kuin anteeksi olen osannut pyytää.
Päästänyt irti, rakkaita menemään,
enkä sanoja silti saattanut löytää.

Tärkeimmän opetuksen, jonka olen saanut,
se on tässä.

Tulee minun pyyteettömästi rakastaa.

Sillä mitään muuta ei elämä taannut,
vain sydämen lyönnit jotka opastaa.

Ei mitään muuta.
2249689472_9051ddd967_z

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa