Hiljainen kylätie

Kaiken jälkeen olen vaiti.
Silmieni ripset vasten kämmeniä,
suolaisten pisaroiden
tipahdellessa alas asti.

Tämä paikka ei ole koti,
vain tyhjä kuori
lupauksista rakastaa.

Valokuvissa nauravat kasvot,
lapsen elämän nälkä
ei loppunutkaan
sairaalan käytävälle kadonnut.

Kylätie palveli hyvin,
vei pois uusiin seikkailuihin.
Sattumuksiin ja onneen,
läikehtivään iloon ja viimein

tyttö heräsi eloon,
kasvoi.

Ja äidinrakkaus, se ei koskaan sammunut
jäi vain jalkoihin riippuvuuden,
taittui alle askelten hentojen,
jotka samean veden

ääreen päättyivät.
5297677634_5b9c1f7a99_z

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta kohteessa Hiljainen kylätie

  1. Leiterhi Lehtone sanoo:

    Maiju: runosi ovat todella mahtavia, ne liikuttavat, koskettavat, tuntuvat
    Edelleen olen sitä mieltä, että noin taidokasta pitäisi saada lukea runokirjasta.
    Lämmöllä Leiterhi

  2. kaarina heinonen sanoo:

    Kiitos oli koskettava runo. Kauniita kesäpäiviä teille täältä Eurasta <3

  3. Mervi Mähönen sanoo:

    Todella mahtava runo, erittäin kosketava ja kaunis <3

  4. Mari sanoo:

    Hienoa runoutta. Runosi ovat yhtä aikaa kauniita ja toiveikkaita, mutta sisältävät synkkiä ja pelottaviakin asioita.
    Elämähän on sellaista, yhtä aikaa valtavan pelottavaa ja raakaakin ja sitten myös niin kaunista ja ihanaa.

    Hienosti olet sanaillut tuon, miten lapsen elämän nälkä ei loppunutkaan sairaalan käytäville. Toivon, että kaikki löytävät toivoa elämäänsä jostain, oli elämäntilanne miten vaikea tahansa. Oma tätini (kirjoitti ja lausui myös hienoja runoja) taisteli vakavan reuman kanssa yli 30 vuotta ja osasi aina löytää voimavaroja uuteen huomiseen. Media tuntuu rummuttavan sankarina niitä, jotka ovat ottaneet elämänsä haltuun ja laihtuneet, mutta maailmassa on paljon muitakin saavutuksia (en vähättele elämäntapamuutostakaan toki), joista pitäisi myös kirjoittaa enemmän.

    Minäkin haluaisin lukea runouttasi enemmänkin, joten runokirjaa odotellessa!

Vastaa