Opin puhumaan

Pyyteetön rakkaus, mitä se on?
Ymmärrys kasvaa, kun mennään ajassa taaksepäin.

Laineiden päällä yksinäinen kaarnalaiva,
purjehtimassa kohti rantaa.
Tuulenvire hiuksien lomassa,
sen tuntiessaan havahtuu.

Siskon kasvoilla on pisamoita.
Tuijotan niitä, lasken yksi, kaksi, kolme.
Aitassa on viileää,
vaikka on kesä.

Minuun sattuu.

”Minä en enää pelkää”,
ilmoitan
monta vuotta myöhemmin
aamupalapöydässä.

Miehen lämmin katse,
sanaton ymmärrys.

Ja ensimmäistä kertaa,
minä puhun.

Kun ilta hämärtyy,
olen kertonut
kaiken.
4289864553_2dbd153e4f_z

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Opin puhumaan

  1. Leena Matikka sanoo:

    Elämän täyteinen runo Kaunis <3

  2. Mervi Mähönen sanoo:

    Todella kaunista runoilua <3

Vastaa