”Kyllä minä niin mieleni pahoitin…” Kun vamaset ei päässeet elokuviin.

“Kyllä minä niin mieleni pahoitin”, kun oltiin Maijun kanssa menossa katsomaan Mielensäpahoittaja-elokuvaa Punkaharjulla Metsämuseo Luston auditoriossa toimivaan Kino Lustoon.

Ulkona tuli jo vastaan ihmisiä, jotka sanoivat etteivät saaneet enää lippuja esitykseen. Ajateltiin kuitenkin, että kyllähän ylätasanteen pyörätuolipaikoille saa vielä lippuja. Turhaan luultiin, sillä ylätasanteelle oli tuotu siirrettäviä tuoleja muille katsojille.

Vastaanotossa ensin väitettiin, että mitään pyörätuolipaikkoja ei ole auditoriassa erikseen. Kohta kuitenkin juuri ne pyörätuolipaikat oli hänen mukaan myyty. Olisi kuulemma pitänyt tulla ajoissa tai varata liput ennakkoon.

Olisi kiva tietää, että onko niitä paikkoja erikseen vai ei? Jos niitä on niin röyhkeää toimintaa, että ne täytetään ahneuksissa muilla istuimilla. Muita pyörätuolilla liikkujia tuskin paikalla oli, koska ylätasanteelle oli tuotu tuoleja.

Ollaan käyty ennenkin Lustossa katsomassa elokuvia, ja viimeksi meidät ohjattiin juurikin ylätasanteen pyörätuolipaikoiksi nimitetyille paikoille, jossa oli muitakin pyörätuolilla liikkuvia.

Joka tapauksessa toiminnasta jäi paska maku, sillä syksyn odotetuin kotimainen elokuva jäi näkemättä. Hassua, jos pyörätuolia käyttäville oli erikseen paikat ja ne myytiin muille. Ihmeellistä on myös, että jos pyörätuolipaikkoja ei ole, sillä kyseessä on kaupungin ainoa täysin esteetön elokuvateatteri.

Pietari pahoitti mielensä
Pietari pahoitti mielensä

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa