Runo: Kevään kaipuu

Tammikuun aurinko paistoi tänään kirkkaasti ja mieleen tuli kevät. Niinpä päätin kokeilla kirjoittaa runon kevään kaipuusta.

Tänään auringon paistaessa mietin Sinua
Oi olisitpa jo luona meidän
Sinä ihana ystävämme, kevät

Toisit mukana valoa pimeyteen
Sekä ihanaa lämpöä kylmyyteen

Luonto alkaisi jälleen kukkia
Vesi puroissa taas lorista
Ulkona voisi paremmin taas liikkua
Talviturkin voisi päältä riisua

Paremmin taas jaksaisi kaikki
Olitpa sitten Timo tai Maikki
Mieli virkeämpi olisi kaikilla
Ei harmita kaikki murheet pienet

Sinua niin kovasti odotan
Tulisitko vauhdilla luoksemme
Sinä ihana ystävämme, kevät

Kevät ja jääpuikot.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Comments are closed.