Arvostelussa Prinsessa-elokuva

Tuli eilen katsottua dvd:nä tuo paljon kehuttu Prinsessa-elokuva, joka kertoo vuosina 1896–1988 eläneestä Anna Lappalaisesta. Hän asui vuosikausia Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa, koska hänet oli maanis-depressiiviseksi ja skitsofreniseksi.

Elokuvan nimi tulee siitä, että Lappalainen luuli olevansa kuninkaallinen Prinsessa ja asuvansa Buckinghamin palatsissa. ”Kellokosken prinsessaa” elokuvassa esittää Katja Kukkola.

Prinsessan hovineito Christina von Heyrothia esittää Krista Kosonen. Muissa rooleissa nähdään mm. potilastoverit Peter Franzen ja Pirkka-Pekka Petelius. Lääkäri Grotenfeltin roolissa on Samuli Edelmann. Eli liiankin tutut naamat.

Kellokoskella lähes vapaasti liikkua saanuut Prinsessa ilostutti kyläläisiä ja hänellä oli tapana käydä hieromassa asukkaita pientä korvausta vastaan. Tämä osa jäi mielestäni liian pieneen rooliin elokuvassa.

Prinsessa toi iloa myös muiden potilaiden ja henkilökunnankin elämään. Prinsessan suureksi elämäntehtäväksi muodostuikin lähimmäisten auttaminen.

Arto Halosen ohjaama Prinsessa varmasti kertoo totuuden mukaisesti, että millaista mieleltään järkkyneen ja laitokseen suljetun elämä on ollut 1940- ja 1950-luvun Suomessa. Suoraan sanottuna he olivat koekaniineja. Tältä osin elokuva oli kyllä onnistunut oikein hyvin.

Anna Lappalaiselle kokeiltiinkin lähes kaikkia moderneja hoitomuotoja. Ainoastaan julma ja sairas lobotomia jäi häneen käyttämättä.

Jotenkin tuosta elokuvasta kuitenkin tuntui puuttuvan jotain. Käsikirjoitus oli jotenkin sekava ja juoneen ei tuntunut pääsevän kunnolla mukaan.

Ehkä syynä pieneen pettymykseen oli elokuvaan kohdistuneet suuret odotukset. Kannattaa katsoa Prinsessa viimeistään siinä vaiheessa, kun se näytetään tv:ssä.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa