Vammainen nuori elää täyttä elämää Intiassa

Intian maaseudulla Ambegaonissa, Babulwadin temppelin pihalla istuu parikymppinen Santosh kavereidensa kanssa. Santosh näyttää vain nuorukaiselta muiden joukossa, mutta 2-vuotiaana sairastetun polion takia hän ei pysty kävelemään.

Veljensä selässä pienestä asti kulkenut Santosh pystyy nykyään kulkemaan itse, sillä kehitysyhteistyöjärjestö World Vision lahjoitti pojalle erikoisvalmisteisen kolmipyörän.

En ole joka hetki riippuvainen muista, se tekee ihmisen onnelliseksi, hän sanoo.

Santosh on valmistunut tietokonekurssilta ja hän etsii nyt töitä. Toimistotyö kiinnostaisi ensialkuun, mutta suurin haave on toinen: hän haluaa perustaa kotiseudulleen koulun, joka ottaisi huomioon vammaiset ja erityistarpeiset lapset.

Olen jotenkin vain varma, että tämä myös toteutuu. Haluan auttaa itseni kaltaisia ihmisiä, jotta he saisivat paremman elämän.

World Vision on rohkaissut alueen ihmisiä 90-luvun lopulta asti ottamaan vammaiset huomioon tasa-arvoisina yhteisön jäseninä. Muutos on vaatinut pitkäjänteistä työtä ja vanhojen uskomusten häivyttämistä.

Santosh on hyvä esimerkki siitä, että tänään vammaisuutta ei enää pidetä rangaistuksena menneistä teoista, eikä häpeänä, joka täytyy piilottaa muilta. World Visionin tekemässä kehitysyhteistyössä onkin tavoitteena vammaisten ihmisten voimaantuminen ja tasa-arvoinen asema kyläyhteisöissä.

Haluan myös matkustaa ja nähdä paikkoja, mutta vanhaksi tahdon elää kotikylässäni, sillä täällä on rakkautta, Santosh sanoo vakavana.

Tänään 3.12. vietetään kansainvälistä vammaisten päivää.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa