Tunteilua laidasta laitaan ja uusi ruokavalio

Viikkoon on mahtunut paljon tunteilua laidasta laitaan. Kuluneen viikon aikana on täällä Savonlinnan suunnalla tullut ulkoiltua ja valmistettua ruokaa. Syksy yrittää pitää pintansa, vaikka talvi tekee kovasti tuloaan.

Tällä viikolla ruokalistaltamme on löytynyt yhä paljon kasviksia ja vähän lihaa. Kulunut viikko oikeastaan meni niin, että eläinkunnan tuotteista on syöty lähinnä kalaa sekä maitotuotteita. Punaista lihaa on tullut syötyä todella vähän.

R̈uokavalion muutos on tuntunut hyvältä ratkaisulta etenkin vatsan suhteen. Turvotusta on nimittäin ollut paljon vähemmän kuin aiemmin. Etenkin lihassairaudesta kärsivän täytyy kuitenkin olla hyvin tarkka ruokavalio muutoksen suhteen siinä, että saa tarpeeksi proteiinia sekä muita tärkeitä ravintoaineita.

Maiju aloitti tämän ruokaviikon valmistamalla aivan uskomattoman hyvää lasagnea, jossa jauheliha oli korvattu soijarouheella. Ruoan huumaava tuoksu tuli vastaan jo kaukaa, kun saavuin ulkoilemasta. Ehkä pitää ulkoilla useammin. Minulla on huono tapa alkaa neuvomaan, kun toinen laittaa ruokaa. Tämän suhteen olen kuin BB-Ville.

Tällä viikolla on syöty paljon keittoruokia, jotka maistuvat hyvin näin viileään vuodenaikaan. Ruokalistalta on löytynyt keittoja, joiden pääraaka-aineita ovat myös olleet punajuuri, herkkusieni sekä pinaatti. Viikonloppuna ruokana oli kurpitsainen lohicurry, mutta se ei ollut mitenkään ihmeellistä ja siitä tullaan julkaisemaan vain kuva.

Punajuurisosekeittoa ja vuohenjuustoa.

Topi keittää puuroa.

Juustoista lasagnea vuoassa.

Hyvää herkkusienikeittoa.

Lettuja perjantaina iltapalaksi.

Lohicurrya pannulla.

Tunteilua

Silja Europalla vuonna 1993.

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää, joka oli ensimmäinen isäni syyskuisen poismenon jälkeen. Kyseisen päivä on ollut minulle aika vaikea, kun välit isän kanssa eivät ole olleet mitenkään läheiset. Eikä hänen kuolemansa tietenkään helpottanut asiaa.

Päivän vaikeuteen löytyy myös toinen syy, josta on ollut hyvin vaikeaa puhua. Minua harmittaa se, että itse tuskin koskaan tulen tulemaan isäksi. Sen vuoksi minua ärsyttää suunnattomasti ne, joita on suotu tällä lahjalla, mutta he ovat välinpitämättömiä lapsiaan kohtaan.

Alkuviikosta säät ulkoilemiseen olivat hyvät ja auringosta tuli tietenkin nautittua. Pieni pakkanen sekä auringonpaiste ovat juuri paras mahdollinen yhdistelmä talvella tai syksyllä. Kuraa ei tartu sähköpyörätuolin renkaisiin ja ei ole kuitenkaan kauhean kylmä. Viikon loppupuolella kelit muuttuivat harmaiksi ja sateisiksi.

Syksyn viimeiset auringon säteet.

Sumuinen maisema!

Minä Laitaatsalmen sillalla.

Saimaan rannalla.

Kerroin pari viikkoa sitten, että mieliala on ollut syksyn aikana huono. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että kaikki on olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Tästä on siis hyvä lähteä kohti uusia pettymyksiä.

Tässä tämän kertainen viikko kuvin sekä sanoin kerrottuna. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti. Seuraava raportti saapuu luettavaksi ensi viikolla sunnuntaina.

Ja tietenkin haluaisin kuulla, että miten Sinun viikko on kulunut? Toivottavasti hyvin. 🙂

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa