Sateen kastelema sora raahautuu sisälle,
jää pisaroista vana keittiöön.
Sateen tuoksu
jäi kiinni nihkeään ihoon,
joka odottaa kosketustasi.
Sade, se joka puhdistaa.
Saa minun sieluni sykkimään eloa,
jälleen huutamaan vapautta.
Vain sinä pidät kiinni suonieni läpi
virtaavasta elosta.
Räiskyvistä vuosista,
lempeistä päivistä.
Ja taas mie uskallan riehaantua,
nauraa, mokailla ja iloita.
Rakastaa.
