Kevät on vamasen parasta aikaa

Kevät on vamasen parasta aikaa, kun lumet sulaa ja ilmat lämpenee. Näin ollen ulos lähteminen helpottuu.

Maanantaina oli uuden henkilöhtaisen avustajan kesäsijaisen perehdytys. On ihan jänniä päiviä nämä, kun pitää itsekin vähän miettiä, että miten asiat tehdään. Joidenkin mielestä avustaja ei saisi tehdä asioita pyytämättä, mutta itse en ainakaan niin jaksaisi jatkuvasti toimia. Jokainen kuitenkin tyylillään, mutta onneksi meillä työnantajilla on työnjohto-oikeus. Edes moni niin kutsuttu ammattilainen ei usein tiedä asiaa. Esimerkiksi Tehy kiteyttää työnjohto-oikeuden näin:




Työnantajan direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus takaa sen, että työnantajalla on oikeus valvoa ja johtaa työtä. Työnantaja päättää miten, missä, milloin ja millä välinein työtä tehdään. Työntekijällä on velvollisuus noudattaa työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä.

Ihanan keväinen sää sai jatkoa heti maanantaina, kun lämpömittari nousi yli kymmenen asteen. Aurinko paistoi upeasti kirkkaalta taivaalta koko päivän. On ihanaa, kun viikonloppuna siirryttiin kesäaikaan ja illalla on pitkään valoisaa. Käytiin Tuiskun kanssa kevään pisimmällä ajolenkillä. No nyt pitää nauttia, kun loppuviikolla tulee kuulemma takatalvi.

Minä pyörätuolilla kerrostalon seinää vasten.
Pakollinen kuva todistaa, että ulkona on käyty.
Tuuletusparvekkeelta otetusta kuvasta näkee, että jäätä on vielä Saimaalla.

Tiistaina oli huhtikuun ensimmäinen päivä eli typerien pilojen aprillipäivä. Päivään kuului viikon ainoa fysioterapia, jossa aiheena oli kipeytyneet jalat. Lisääntynyt ulkoilu ja ajon tuoma tärinä ovat selkeästi vaikuttaneet myös jalkoihin. Fysioterapia onneksi pystyi jatkumaan heti edellisen kuntoutuspäätöksen umpeuduttua. Kela teki nimittäin ihmeen ja uusi päätös fysioterapiasta tuli ennenkuin edellinen päättyi. Erikoista tässä oli myös se, että päätös tehtiin kerralla kahdelle vuodelle.

Fergus pehmolelu sammakko istuu pöydälläni. Meillä molemmilla on tuima ilme.
Tämä Jellycat Fergus sammakko on ihana. Meillä on samanlainen ilmekin.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa