Äitin kuolemasta on kulunut tänään tasan kaksi viikkoa. Aika on kyllä mennyt todella nopeasti, paljon nopeammin kuin olisin osannut odottaa. Tuntuu kuin se olisi tapahtunut vasta eilen.
Ikävä ei ole helpottanut yhtään kahdessa viikossa. Päivittäin iskee aivan järjetön olo ja ei voi kuin itkeä. Se tosin auttaa ja olo helpottuu.
Minulla on ikävä myös aikaa jolloin kaikki oli hyvin. Ei pyörinyt pakosta nurkissa porukkaa. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Se on vain hyväksyttävä, on tyydyttävä/totuttava vain nykyiseen ja jatkettava elämää.
