Viime viikolla satuin kaupan pihassa ”törmäämään” yläaste-aikaiseen opettajaani. Juteltiin kuulumisista hetken aikaa ja hän antoi minulle hienon lasilinnun. Jos luet blogia, niin kiitos vielä kerran.
Kylläpä tuntee itsensä vanhaksi, kun ajattelee, että noista ajoista on jo yli kymmenen vuotta. Apua, kohtahan tässä on kolmenkympin villitys. Tai eilen kyllä kuulin, että minulla on se jo nyt. 😉