Mie yritän kerrankin kirjottaa samalla tavalla kuin puhunkin. Kyseessä on miun ja Maijun yhteinen bloggaus, jossa kirjoitetaan ”syväanalyysi” toisistamme.
Maiju Pietarista:
Pietari o hyvin kiltti, mie en ollu koskaa tavannu ihmistä joka ois nii huomaavainen. Ekoja kertoja treffatessa sain kukkia, suklaata ja nallen. Muutenki tää mies oli semmone, jonka viereen saatoin turvallisesti nukahtaa ja herätä. Aluks ajattelin, että onpa ujonlainen tyyppi, ja muistan yhä ne ekat yökyläilyt. Pietari on alusta asti ollu tukena kaikessa, mitä mie millonkii saan päähäni tehä. Jopa My Little Pony-paidan oon tälle jässikälle saanu päälle, vaan koska fanitan kyseistä piirrettyä.
Meillä o hirveen samanlaine huumori. Nauretaan iha päättömille jutuille ja kaksimielisyydet lentelee puolin ja toisin. Pietarin elämänmyönteisyys ja huolettomuus on paitsi hienoja piirteitä, myös joskus ärsyttänneet minnuu. Jos hän päättää että matkalle lähetää, nii mie alan ekana miettii mitä kaikkee pitää varmistaa, ku hän on jo menos. Rakastan kuitenkii sitä syvällistä iloa joka pulppuaa tän tyypin sydämestä ja saa miut aina lopulta hymyilee. Toki miuta ottaa päähän välillä mieheni jääräpäisyys ja tietyissä jutuissa joustamattomuus, ja räjähdetäänki molemmat nollasta satasee aika nopiasti.
Eniten mie kuitenkii rakastan sitä piirrettä, ku tää mies saattaa kenestäkään välittämättä ruveta esim. laulamaan keskellä katua, yllyttää miut tervehtimään tuntemattomia autoilijoita tai muuten vaan hulluttelee ihan ilman mitää syytä. Syvälliset jutut silti puhutaan aina halki, ja voin yhä uudestaan nukahtaa siihe turvalliseen olotilaan joka syntyi jo tavatessamme.
Pietari Maijusta:
Maiju vaikutti aluksi reippaalta ja rohkealta nuorelta naiselta. Minnuu teki suuren vaikutuksen, että hän uskalti ottaa yhteyttä Facebookin kautta ihmiseen, jonka blogia oli lukenut.
Aluksi juteltiin lähinnä Facebookin kautta ja jo silloin huomasin, että miten paljon Maiju on elämässään kokenut. Tämä oli hionut hänestä timantin, joka ei pelännyt puuttua epäkohtiin. Päättäväisyys tehdä asioita mitä itse halluu oli hieno piirre.
Ensimmäisellä tapaamisella tekemäni huomiot saivat käydä todeksi. Maijun seurassa hiljainenkin hetki tuntui mahtavalta. Nykyää niitä hetkiä on kuitenkin tosi vähän, kun höpötetään kilpaa. Alun ujous on kadonnu kokonaa.
Huumoria ei meijän elämästä todellakaan puutu. Maiju ossaa nauraa itelleen vielä enemmän kuin mie. Yhteisenelon myötä Maijusta on paljastunu paljon syvällisempiä puolia kuin alkuun ootin. Nuo syvällisetkin keskustelut ovat yllättäneet positiivisesti.
Maiju on tempperamenttinen nainen, joka antaa kyllä kuuluu, jos joku asia ei miellytä. Joissakin asioissa hän on liiankin huolehtivainen ja murehtii asioista, joille ei itse mahda mittää.
