Sormenpäissä ihon rosoinen pinta,
kaartuu päivä yllemme.
Tätä samaa kehää, loputonta taistelua,
kun yhdessä käymme.
Olen vahva, olet vahva
ei pääse meihin käsiksi vallan kahva.
Vapaus lähtee sydämestä, näin punoen,
meidät yhteen tiiviisti sitoen.
Paratiisi on se sisäinen ääni, harras mieli
kun mikään ei uhkaa tai pelota.
Pilvet on väistyneet, ei mikään sateesta kieli.
Olemme jälleen turvassa.
Ja minä lupaan kantaa sinua loppumatkan,
koko tämän tien minulle uskotun.
Sormieni lomaan yhä omasi pujottaen,
ainiaan sinua rakastaen.
Olen vahva. Olet vahva.
