Hiljaiset kohtaamiset tuntemattomien kanssa harmittavat jälkikäteen. En oikeastaan osaa sanoa kuin korkeintaan tervehdyksen.
En tykkää puhua tuntemattomille ihmisille kuin vain ne pakolliset asiat. En ole kovinkaan hyvä siinä kuuluisassa small talkissa. Olen aina ajatellut, että tuommoinen jonninjoutava höpinä ei ole mistään kotoisin. Mutta kuitenkin totuus on se, että ilman sitä ei pystyisi luomaan uusia suhteita ja muun muassa saisi kärsiä niistä ikävistä hiljaisista hetkistä.
Viime aikoina olen kuitenkin ymmärtänyt, että ei asia ehkä olekaan niin kuin olen luullut. Olen koko ikäni saanut kokea tuntemattomien ihmisten suunnalta ennakkoluuloja vammaisuuden takia. Kun yllättäen eteen tulee ihminen, joka pitää sinua vertaisenaan ja puhuu kuin kenelle tahansa niin menen aivan lukkoon. Tiedostan sen, että harvoin kukaan on tarkoituksella ennakkoluuloinen. Heillä ei vaan ole lähipiirissä vammaisia ja he eivät tiedä, että miten pitäisi suhtautua.
Jälkikäteen nämä edellä mainitut tilanteet harmittavat todella paljon. Hyvä esimerkki on äskettäin tapahtunut kohtaaminen kaupassa, jossa tulee käytyä vain pari kertaa vuodessa. K-kauppias tuli juttelemaan, kun näki minulla päällä SaiPan fanituotteita. Hänen veljensä on kuulemma pelannut SaiPassa. Toki olin tästä tietoinen, mutta olisi sitä voinut heittää jotain juttua takaisin. En saanut sanottua kuin joo ja kyllä.
Toki näihin tilanteisiin vaikuttaa myös vuosien eristäytyminen muusta maailmasta. Äskettäin kirjoitin blogiin juttua Tuiskun kanssa yhteisestä vuosikymmenestä. Ennen sitä oli itsenäistymisen vuosi. Oikeastaan voisi sanoa, että ne sitä edelliset kymmenen vuotta olin tekemisissä vain tuttujen ihmisten kanssa. Eikä se tietenkään voi olla vaikuttamatta nykyisyyteenkin.
Yleensä ajattelen itsekin, että olen henkisesti hyvin vahva ihminen ja muiden käytös ei vaikuta minuun millään tavalla. En voi kuitenkaan väittää, että muiden ihmisten asenteet eivät vaikuttaisi minuun mitenkään. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että ulkopuolisen ihmisen silmissä vahvalta näyttävät ihmiset ovat välillä herkkiä.
Kun olen tutustunut toiseen ihmiseen paremmin niin juuri ne smalltalkiin laskettavat asiat sujuvat. Nämä samat keskustelua ylläpitävät asiat onnistuvat enemmän kuin paremmin. Haluaisin oikeasti oppia puhumaan myös vähän tuntemattomimpien ihmisten kanssa. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.