Savonlinnassa reilun vuoden toiminnassa ollut intialainen ravintola Pikku-Intia oli viimeinkin meidän käyntikohteena lauantaina.
Ravintolaan pääsi hyvin sähköpyörätuolilla näin kesällä. Luiska alkoi kuitenkin ihmeellisesti nurmikon puolelta, joten talvella esteettömyydestä en tiedä.
Pikku Intiaa pitävä pariskunta oli hyvin ystävällinen ja palvelualtis. Harvoissa paikoissa saa niin hyvää palvelua kuin tuolla sai. Asiakkaan kysymyksiin osattiin vastata ja kertoa ruoasta oleellinen.
Ruokalista oli hyvä myös tämmöiselle ruokavamaiselle, sillä laktoosittomia sekä gluteenittomia ruokia riitti. Myös ruokien mausteisuus oli merkitty selkeästi.
Aluksi pöytään tuotiin papujauhoista valmistettua papard-leipää (muistaakseni). Litteä leipä oli rapeaa ja miedosti maustettua. Tuota voisi itsekin joskus leipoa ja vaikka dipata kuin sipsejä.
Alkuruoaksi otin Baigan ka Pakora, eli marinoitua ja friteerattua munakoisoa. Lisänä salaattia ja minttukastikedippi. Täyttävä annos maistui hyvin ja yllätti todella positiivisesti. Maiju söi alkuruokana Paneer Pakora, eli marinoitua ja friteerattua tuorejuustoa sekä minttukastikedippiä. Annos oli hyvä, mutta juusto olisi saanut olla mausteisempaa.
Pääruoka tarjoiltiin pienissä astioissa ja riisi isommassa yhteisessä kulhossa. Itse nautin Garlic Beef Masala, eli naudanlihaa mausteisessa valkosipulikastikkeessa. Tuotakaan ei voi kuin kehua, mutta odotin sen olevan mausteisempaa. Keskitulinen ei ollut kovinkaan tulinen. Maijun syömä Prawn Masala, eli friteerattuja jättikatkarapuja masalakastikkeessa sai saman ”tuomion”.
Jaksoin syödä kerrankin jopa jälkiruoankin, johtui ehkäpä siitä, että en paljoa riisiä syönyt. Lassia, perinteistä intialaista jogurttijuomaa ei tällä kertaa saanut laktoosittomana. Lopulta otin maidotonta sitruunajäätelöä.
Oikein hyvä kolmen ruokalajin ateria, eikä hintakaan ollut korkea. Nuo ruoat maksoivat (mukana myös pepsi ja kahvi) yhteensä 58 euroa. Varmasti käydään toisenkin kerran.
