Eräs tammikuinen päivä nosti minussa pintaan suuria tunteita ja monenlaisia ajatuksia menneestä sekä tulevasta elämästä.
Istuin pimeässä asunnossa, jossa ainoa kuuluva ääni oli Spotifysta hiljaisella äänenvoimakkuudella musikkiaan esittävä Juha Tapio. Tuo herra on biisiensä kautta kuulunut elämääni vuosien ajan. On ollut kyse sitten ilosta tai surusta niin aina löytyy tilanteeseen sopivaa musiikkia.
Juha Tapiosta kertovan Ohikiitävää -kirjan lukemisen myötä olen kuunnellut läpi hänen vanhempaa tuotantoaan. Eniten erilaisia tunteita herättää vuonna 2011 julkaistu Hyvä voittaa. Tuota levyä tuli kuunneltua hyvin paljon, kun äitini kuoli. Jotenkin se lohdutti silloin todella suuresti.
Maijun sairastelu
Ajatukset pääsivät valloilleen, kun Maiju oli keuhkokuumeessa ja ymmärrettävästi kunto ei ollut mitenkään normaali. Lihassairauden kanssa elävälle pienetkin flunssat voivat nopeasti johtaa ikävään lopputulokseen. Tämän jutun idea syntyi, kun Maijun piti lähteä päivystykseen sydänoireiden vuoksi. Onneksi ei ollut kuitenkaan vakavaa ja keuhkokuumekin meni ohi.
Rakkaan ihmisen sairastaessa huoli on aina todella suuri ja menettämisen pelko tietenkin iskee myös tuommoisena hetkenä. Rakkaiden ihmisten menettämisen jälkeen minulle tuo huoli on noussut entistä suuremmaksi. Ja kun niitä rakkaita ja hyvin läheisiä ihmisiä ei kovin montaa ole.
Maiju on elämäni rakkaus ja ollaan koettu yhdessä kaiken näköisiä asioita. Toivottavasti meillä on vielä jäljellä paljon yhteisiä vuosia ja yhdessä koettavaa. En olisi voinut parempaa ihmistä rinnalleni saada. Ennen Maijun kohtaamista en ollut uskonut löytäväni rinnalleni noin ihanaa ihmistä.
Toki meillä on omat riitamme ja se kuuluu parisuhteeseen. Meillä riidat yleensä kuitenkin sovitaan nopeasti. Olisi todella kauheaa, jos toiselle tapahtuisi jotain ikävää ja olisi jäänyt sopimatta riitoja.
Hyvinä aikoina meillä ihmisillä on tapana unohtaa elämän rajallisuus. Se myös pääsee helposti unohtumaan, että elämä voi päätyä yhtä yllättäen kuin aikaakin. Elämä on lyhyt ja kukaan ei meistä kuitenkaan elä ikuisesti, vaikka monet niin tuntuvat ajattelevan.
Päätän kirjoítuksen äskettäin edesmenneen Nykäsen Matin sanoin ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Yritetään kaikki muistaa tämä ja nauttia arjesta kaikkineen iloineen sekä suruineen.
