Huh, mikä viikko! – evakko, kela ja mielenilmaus puheenaiheena

Huh, mikä viikko on jälleen takana, sillä samaan saumaan on tullut usea stressaava asia. On nimittäin tulossa remontti, joka tietää rahanmenoa ja Kelalle on pitänyt todistaa ettei ole vielä(kään) tapahtunut ihmeparantumista.




Asuntoomme on tulossa putkiremontti toukokuusta alkaen ja meidän tapauksessa väistöasunto ei voi olla mikä tahansa. Sähköpyörätuolilla ei nimittäin pääse kovinkaan moneen vuokra-asuntoon noin vain.

Meille kuitenkin taisi käydä todella hyvä tuuri. Kävimme nimittäin maanantaina katsomassa erästä kolmiota vuokralle aivan läheltä. Toivottavasti tuo asunto saadaan touko-kesäkuun ajaksi, että päästäisiin tuosta stressistä eroon.

Ulkona sateisessa säässä.

Edellä mainittu remontti vie aikamoisen summan rahaa, sillä esimerkiksi tuohon ylimääräiseen vuokraan ei saa mitään tukea. Meidän on kuitenkin  mahdotonta jäädä asumaan keskelle remonttia.

Samaan hetkeen tuli myös toinen suurempi rahan meno. Voi siis olla, että vähään aikaan ei matkustella. Se puolestaan ei ole hyvä, sillä juuri nuo matkat ovat meille tilaisuus paeta välillä hyvinkin raskasta arkea.

Ei vieläkään ihmeparantumista

Olen saanut Kelan kautta vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta eli minun kohdallani fysioterapiaa lapsesta saakka. Fysioterapian avulla pyritään pitämään kuntoni ennallaan ja siitä on onnistuttu hyvin viime vuosien aikana.

Kuntoutusta pitää hakea uudestaan aina 1-3 vuoden välein. Pelkkä hakemus ei tietenkään riitä, pitää käydä lausunnot sairaalan fysioterapeutilta sekä neurologilta. Oman fysioterapeutin lausunto vaaditaan toki myös. Mutta hyvähän se on varmistaa, että vamanen ei vain ole kokenut ihmeparantumista.

Tämän jälkeen odotetaan sitten päätöstä fysioterapian jatkumiselle useiden viikkojen ajan. Usein päätöstä on saanut toki myös hoputtaa, että kuntoutukseen ei tulisi taukoja.

Savonlinnan keskussairaalan tulevaisuuden puolesta järjestettiin mielenilmaisu torstaina. Haluamme siis, että keskussairaala on tulevaisuudessa osa Kuopion yliopistollista sairaalaa. Ei nimittäin ole mitään järkeä, että yhteistyön kohde olisi Mikkeli.

Mielenilmaus menossa.

Kyltti sairaalan puolesta.

Ulkonäöstä on hyvä pitää välillä huolta. Tällä viikolla oli pakko nyppiä kulmakarvoja, jotka olivat päässeet kasvamaan turhan tiheiksi. Tässä kuva tuon operaation jälkeen.

Huh, mitkä kulmakarvat.

Yllättäen kuluneen viikon aikana on tullut myös syötyä ruokaa. Perjantaina kokeilin valmistaa uudenlaista ruokaa, jonka pääraaka-aine on tofu. Niinpä valmistui intialaista tofucurrya. Resepti kaipaa vielä vähän tuunausta, mutta hyvää oli jo nyt.

Meilläkin syödään välillä eineksiä, vaikka yleensä pyritään tekemään kaikki itse. Tällä viikolla kokeiltiin syödä Apetit kotimaisia järvikalapuikkoja. Ne olivat paljon parempia kuin perinteiset kalapuikot. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Tofucurrya kattilassa.

Kalapuikkoja sekä pariisinperunoita.

Lauantaina pääosaan pääsivät käteni, joista julkaisin kuvan sosiaalisessa mediassa. Tällä kertaa kuvaan pääsevät käteni, joissa on ikävät virheasennot. Lepolastojen avulla pyritään siihen, että virheasennot eivät pahene. Olen onnekas, sillä käsissäni ei ole kipuja.

Minun kädet.

Tässä tämän viikon kuulumiset ja ajatukset täältä Savonlinnan suunnalta. Ja vaikka viikon kuulumiset eivät olleet mitenkään mahtavia niin periksi ei anneta!

Miten sinun viikko on kulunut? Lopuksi toivotan oikein hyvää tulevaa viikkoa!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa