Tämän viikon aikana lähdimme hetkeksi pois kaupunkialueelta. Tämä oli ensimmäisen kerta sitten heinäkuun Tallinnan reissun. Tämän erikoisen tapahtuman lisäksi viikkoon on kuulunut paljon ulkoilua sekä yksi hyvin ikävä tapahtuma.
Syksyn upeita värejä on saanut ihastella tämänkin viikon aikana kiitettävän paljon. Ja mikä parasta niin säätkin ovat olleet hyvin suosiolliset. On hienoa, että kulunut syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin ja on saanut ulkoiltua lähes jokaisena päivänä. Toivoisin aurinkoisen syksyn jatkuvan vielä pitkään, että talven kotona jumitus ei olisi kauhean pitkä.
Savonlinnan keskussairaalan piha on laitettu kesän sekä syksyn aikana hienoon kuntoon. Pihan keskellä olevalle nurmialueelle on rakennettu hieno kivetys, jonka kautta alueen voi ylittää turvallisesti. Esteettömyydestä ei voi kuitenkaan antaa pisteitä kuin 0/5, sillä alueen reunakivetys on niin korkea, että jopa sähköpyörätuolilla pääsy on hankalaa. Toisaalta ei tuolta pihalta poiskaan pääse, koska toisella puolella on hyvin tiivis parkkipaikka.
Ikävä yllätys
Tämän viikon aikana meille piti tulla perehtymään uuden henkilökohtaisen avustajan, mutta ei kaikki mennyt niin kuin olisi taas kerran luullut. Jo työhön valittu henkilö ilmoitti, ettei tulekaan töihin. Työt olisivat alkaneet ensi viikolla. Suoraan sanottuna aika kuseen tämän takia jouduttiin. Kirjoitin aiheesta myös blogiin, käy lukemassa täältä.
Tuntuu kurjalta, kun ihmisillä ei ole enää mitään käytöstapoja. Miksi esimerkiksi tämä asia piti hoitaa aivan viime hetkellä. Muutenkin käytöstavat tuntuvat olevan katoava luonnonvara, valitettavasti.
Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kyläilemässä ja syntymäpäivillä. Siskonpoika Heikki täytti nimittäin jo 4-vuotta. Halusimme käydä syntymäpäivillä eri aikaan muiden kanssa, sillä tuo saakelin korona on alkanut jyllätä taas kiihtyvään tahtiin myös täällä Savonlinnan suunnalla.
Korona on kyllä rajoittanut elämää tämän vuoden aikana todella paljon. Syntymäpäiville lähtiessä tajusin, että ollaan poistuttu kaupunkialueelta viimeksi heinäkuussa. Aika hullua tämä jumitus, mutta siihen on nyt vain tyydyttävä. En halua saada tuota kauheaa tautia, enkä halua kenenkään muunkaan saavan. Yritetään siis kaikki noudattaa niitä annettuja ohjeita. Vaikeaa se välillä on, mutta tehdään parhaamme.
Aktiivisesti hoidettu painehaava on alkanut vähän kerrallaan pienentyä. Tätä on edesauttanut tietenkin erittäin hyvä haavanhoito ja se, että olen malttanut istua vähemmän. Lepääminen päivällä ei ole oikein minun juttu, mutta nyt on aivan pakko pötköttää välillä. Onneksi on reilusti katsottavaa tuon uuden Disney+ -suoratoistopalvelun kautta.
Miten sinun lokakuinen viikko on tällä kertaa kulunut? Toivon kovasti, että oikein hyvin!