Henkilökohtaisen avustajan työnantajat ovat olleet heikossa asemassa pitkään. Uusien lakien varjolla usean asemaa voidaan heikentää lisää.
Työnantajamallisessa henkilökohtaisessa avussa vammainen henkilö toimii henkilökohtaisen avustajansa työnantajana. Tuiskun kanssa olemme molemmat avustajiemme työnantajia. Minä olen toiminut työnantajana reilut seitsemän vuotta, joten kokemusta löytyy suhteellisen paljon.
Täällä Sosterin alueella toimiva Avustajakeskus antaa työnantajille ohjausta ja neuvontaa. Lisäksi Avustajakeskus auttaa myös avustajien sijaisjärjestelyissä, rekrytoinneissa sekä työnantajavelvoitteiden hoitamisessa. Nyt huhtikuun alussa loppuu kuitenkin rekrytointi, sijaisjärjestelyt ja lomakkeiden täyttämiseen liittyvä neuvonta.
Julkaisin tiedon tultua päivityksen asiasta sosiaalisen median kanavilla. Mainitsin kyllä, että meille asialla ei kauheasti vaikutusta ole, koska ollaan tehty käytännössä jo vuosia nämä asiat itse. Harmittaa paljon heidän puolesta, jotka eivät tule tämän jälkeen pärjäämään henkilökohtaisen avustajan työnantajina. Muutoksesta on tietenkin hyvä syyttää hyvinvointialuetta ja uutta lakia. Kaikki oikeasti tiedämme, että raha ratkaisee.
Henkilökohtaisen avustajan työnantajana seitsemän vuotta
Tämän julkaisun jälkeen sain kommentin, jossa pyydettiin kertomaan tarkemmin siitä, että miten meitä työnantajia tuetaan työnantajatehtävien byrokratiassa. Tässä minun henkilökohtainen kokemus tästä asiasta reilun seitsemän vuoden ajalta.
Kun seitsemän vuotta sitten aloitin oman avustajaringin pyörittämisen niin ei oikeastaan saanut yhtään perehdytystä. Kaikki piti opetella alusta asti itse. Onneksi tiedonsaanti on nykyään todella helppoa ja tuosta selvittiin. Toki moni asia meni mönkään, josta sai jopa vihaista palautetta. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan ollut avustajakeskuksen mielestä mitenkään paha virhe, että he tekivät työsopimukset väärin.
Tuolloin seitsemän vuotta sitten työntekijäpula ei ollut vielä näin paha, joten sijaisia kannatti kysyä avustajakeskuksen kautta. Muutama nykyinen avustaja on tullut meille töihin alunperin heidän kauttaan. Nyt katoaa siis yksi merkittävä rekrykanava. Rekrytointi useamman paikan ja tahon kautta on kuitenkin se tehokkain tapa löytää tekijöitä. Yleinen vastaus ongelmiin on ollut, että tämähän on työnantajamallin huonoja puolia ja emme voi ketään pakottaa töihin. Ihan kuin olisi edes niin tarkoitettu.
Jo usean vuoden ajan sijaispulaan ei ole saanut yhteiskunnan puolelta mitään apua. Ymmärrän pulan työntekijöistä, mutta täysin toisten avun varassa elävä on aika heikossa asemassa nykyäänkin. Oikeastaan voisi kutsua tätä ”pärjäile-asenteeksi”. Vain hyvä tuuri, henkilökohtaisten avustajien joustavuus ja se, että meitä on kaksi ovat pelastaneet meidät.
Valtakirjalla on siirretty vammaispalvelun hoidettavaksi henkilökohtaisten avustajien palkanmaksu, vakuutukset ja työterveyden järjestäminen. Meille nämä ovat siis riittäneet ja jatkossa ne on riitettävä muillekin tällä alueella. Ja jos ei riitä niin annat muiden päättää asioista.
Yhteiskunnallisesti asioille olisi nyt aivan viimeinen hetki tehdä jotain. Muuten kaikista heikoimmassa osassa olevat ihmiset eivät enää pärjää ja heidät vain kuskataan jonnekin loppusijoituspaikkaan. Voi toki ajatella, että hyvä minun on huudella: ”tehkää jotakin”. Mutta arvoisat päättäjät voin helpottaa työtänne. Ja ratkaisu on helppo myös muuhunkin ongelmiin sote-aloilla. Yleisesti alan arvostuksen nostaminen ja paremmat palkat voisi auttaa ongelmiin!