Unelma kesästä

Unelma kesästä

Unelma kesästä on Tuiskun kirjoitus, joka sopii todella hyvin tähän hetkeen, kun ihana aurinko alkaa sulattaa hiljalleen lumia.

Tottakai, kun kesällä on lämmintä, pitää ulkoilla mahdollisimman paljon. Pienet kesäretket lähimaastoon ja Savonlinnan torin ympäristöön virkistävät mieltä lämpiminä päivinä. Kuitenkaan aina ei jaksa lähteä liikkeelle, ja silloin on mukava viihtyä ihan taloyhtiön takapihalla tai vaikkapa asunnon parvekkeella aamukahvia siemaillen. 

Koko talven ajan ajatus on kypsynyt riippuistuimen hommaamisesta siihen tarkoitukseen, aamukahvi maistuisi vieläkin paremmalle, kun saisi istua välillä muuallakin, kuin sähköpyörätuolissa. Riippuistuimessa on korkea selkänoja, joka tukee juuri sopivasti niin, ettei asento pääse huonoksi. Istuinosa on pehmeä ja tukee polvitaipeiden alta. Kädet voivat levätä sylissä ja kevyen sylipöydän avulla vaikkapa kirjan lukeminen onnistuu. Sään niin salliessa, tykkäämme liikkua kuitenkin ulkona mahdollisimman paljon. Samalla tulee usein otettua valokuvia sekä käytyä asioita hoitamassa. Pietari pitää pitkienkin matkojen ajelusta kerralla, kuten minäkin yhä enemmän. Onneksi lähialueella pääsee liikkumaan jopa muutamia metsäpolkuja vaivattomasti. 

En ole oikein auringonpalvoja-tyyppiä, mutta äänikirjat ovat nousseet nyt talven aikana yhdeksi lempijutukseni. Niitä tulee varmaan sitten ensi kesänäkin kuunneltua samalla, kun ihan vaan oleskelee pihalla. Iltaisin, jos ei olla ulkona, tehdään lähes samoja juttuja mitä talviaikaankin. Voisin kuvitella, että tuolloin olisi hauska vaikka viettää aikaa läppäri seurana parvekkeella. Kesäaikaan fysioterapiastakin saattaa olla lomakausia, jolloin eri alustalla ja eri istuimella istuminen toimisi myös eräänlaisena harjoituksena. Tähänkin tarkoitukseen olen miettinyt riippuistuinta, se kun olisi paitsi mukava, myös vartaloani tukeva muttei kuitenkaan liikaa. Miettikää nyt, mikä vapauskin se olisi, heilutella jalkoja samalla kun kesätuuli puhaltaa kevyesti kasvoille raotetun parvekelasin takaa! 

Pienet asiat tässä maailmassa voivat tehdä ison eron siihen, miten näkee kehonsa. Osaako ajatella, mihin se pystyy sen sijaan, että miettisi mitä kaikkea sen toiminnalliset esteet rajoittavat? Ja viimeiseksi, kun kesäilta on lopuillaan ja vaihtumassa yöksi, voi levänneenä siirtyä sisätiloihin. Ei nukkumaan, vaan viettää vielä hetken muistellen kulunutta päivää. Kiitollisena siitä, mitä on juuri nyt.

Unelma kesästä.

Tuisku