Tammikuu 2023 raportti tulee nyt. Kuukauden aikana on Tuiskun kanssa juhlittu vuosipäivää, ulkoiltu ja ihmetelty päättäjien lausuntoja.
Ei kuukautta ilman poskiontelon punkteerausta. Tämä tuttu teema saa jatkua myös tänä vuonna. Ensimmäinen kerta oli vuorossa heti vuoden alussa. Tietenkin sattui yksi talven kylmimmistä päivistä, mutta tosi vamanen ajaa noin kilometrin matkan sähköpyörätuolilla vaikka väkisin. Ei oikeastaan matka mitenkään paha oikeasti olisi, mutta ne kuuluisat lumityöt. Lumityöt olivat kyllä hyvin tehty, jalkakäytävän pinta on kuitenkin kuin perunapelto. Sohjot jätetään hyvin usein auraamatta ja sitten ne jäätyvät.
Säästä puheen ollen tämän vuoden tammikuu on ollut sään puolesta todella erikoinen ja oikeastaan jopa pelottava. Vaikka en itse tykkää yhtään ankarasta Suomen talvesta niin siitä huolimatta olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Jotkut ovat yhä sitä mieltä, että koko homma on huijausta. Ei voi oikeasti kukaan tosissaan väittää, että näillä leveysasteilla tammikuun puolivälissä kuuluisi olla viisi astetta lämmintä ja sataa vettä useana päivänä putkeen.
Tammikuussa otettiin MOTOmed polkulaite pitkästä aikaa käytössä fysioterapiassa. Tällä moottoroidulla laitteella tehdään polkevaa liikettä, joka vahvistaa lihaksia, ylläpitää nivelliikkuvuutta ja rentouttaa. Muuten näihin voimattomiin kinttuihin on hyvin vaikeaa saada näin hyvin liikettä. Laitteen käyttö jäi viimeksi pitkäksi aikaa, kun onnistuin saamaan painehaavan.
Outoa toimintaa
Ihmetyksen aihetta on herättänyt poliitikot. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on sitä mieltä, että hengityslaitteen varassa elävä määritellään henkilöksi, ”jonka elämän ylläpitäminen edellyttää henkitorviavanteen kautta toteutettavaa hengitystukihoitoa.” Kokeilin tämän innoittamana olla hetken ilman maskia, mutta ei oikein onnistunut hengittäminen. Onneksi päättäjät tietävät hyvin asioista!
Tammikuun 24. päivä tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun mentiin naimisiin Tuiskun kanssa. Aika hurjalta tuntuu ajatella, että tuosta on jo noin monta vuotta. Tämä kaikki tapahtui nopealla tahdilla, sillä oltiin tuossa vaiheessa asuttu yhdessä pari kuukautta. Tuona päivänä, kun käytiin maistraatissa oli hyvin kylmä päivä. Oli tarkoitus mennä syömään kiinalaiseen ravintolaan, mutta se pyörätuolilla liikkuvan ihmisen ongelma esti tämän. Eli korkea rappunen, eikä luiskaa. Päädyttiin sitten syömään kahvilaan ale-leivoksia.
Elämä ei ole aina helppoa ja monesta unelmasta on osattava luopua. Minulle yksi näistä asioista on oman lapsen saaminen. Toki tämän haaveen kaatumisesta on aika jo vuosia, mutta sen hyväksymiseen ja käsittelyyn on mennyt vuosia. Lopulta tammikuu 2023 tuli eteen ja rohkaistuin kirjoittamaan tänne blogiin aiheesta. Palaute oli todella rohkaisevaa ja ehkäpä jatkossa tulee enemmän näitä hyvin syvälle tunteisiin meneviä juttuja. Käy lukemassa täältä.
Tammikuu oli siis meidän suunnalla tämmöinen. Lopuksi vielä muutamia kuvia tammikuusta. Ja oikein hyvää helmikuuta juuri Sinulle.
