Puolangalta löytyi ennätyksellinen jättiraakku eli jokihelmisimpukka. Se oli pituudeltaan 183 millimetriä kahdella mitalla mitattuna.
Tänä vuonna Puolangalla sijaitsevasta purosta on löydetty useita iäkkäitä ja poikkeuksellisen suuria raakkuja. Yhden löydetyn raakun pituus oli ennätykselliset 183 millimetriä. Jokihelmisimpukka, joka on erittäin uhanalainen ja tunnetaan myös nimellä raakku, on Suomen pitkäikäisin eläinlaji.
Simpukan löytäjiä olivat Alleco Oy:n tutkimussukeltajat Juha Syväranta ja Panu Oulasvirta. He suorittivat simpukoiden mittauksia osana Kainuun ELY-keskuksen tilaamaa tutkimusta. Mittausten jälkeen simpukat palautettiin takaisin niiden luonnolliseen elinympäristöön, jokeen. On tärkeää huomata, että rauhoitetun raakun käsittely on luvanvaraista, joten simpukoita ei saa nostaa joesta ilman ELY-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa.
“Ei ole tiedossa, että yhtä suurta raakkua olisi aiemmin Pohjolassa mitattu. Kukaties Puolangan jättiraakku on maailman suurin”, arvioi Panu Oulasvirta Alleco Oy:stä.
Raakut jatkavat kasvuaan koko elämänsä ajan, mutta kasvu hidastuu huomattavasti noin 40 ikävuoden jälkeen. Suurimmat yksilöt saavuttavat tyypillisesti 120-130 millimetrin pituuden. Raakkututkimuksessa yleisesti käytetty työntömitta ulottuu 150 millimetriin asti. Kyseisen jättiraakun pituuden määrittämiseksi oli tarpeen käyttää kahta mittaa.
Elänyt koko Suomen itsenäisyyden ajan
Raakku on eläinlaji, joka voi elää 150-vuotiaaksi, ja Pohjois-Suomessa jopa 200-vuotiaaksi. Puolangalta löydetyn jättiläisraakun ikää ei kuitenkaan tiedetä. Simpukoiden kasvunopeus vaihtelee eri jokien välillä, ja nuorten yksilöiden ikä voidaan määrittää elävän simpukan kuoren vuosirenkaiden perusteella. Vanhempien, tummuneiden raakkujen vuosirenkaat eivät kuitenkaan erotu selkeästi, minkä vuoksi iänmääritys on tehtävä kuolleen yksilön kuorileikkeestä. Vaikka Puolangan jättiläisraakun tarkkaa ikää ei tiedetä, on selvää, että se on elänyt kotijokensa pohjassa koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja todennäköisesti huomattavasti pidempään.
“Yleensä raakkututkijat ilahtuvat pienistä alle 50 millimetriä pitkistä simpukoista, sillä ne kertovat lisääntyvästä populaatiosta ja tulevaisuuden toivosta”, Juha Syväranta Alleco Oy:stä kertoo. “Vanhan ja poikkeuksellisen suuren yksilön löytämisessä on kuitenkin jotain pysäyttävää, ovathan vanhimmat raakut vanhempia kuin yksikään ihminen”, Syväranta jatkaa.
Raakku on keskeinen laji virtavesissä, ja se elää puroissa, joissa on lisääntyvä taimen- tai lohikanta. Pienten raakkujen esiintyminen on merkki virtavesien hyvästä tilasta, sillä ne ovat erityisen herkkiä vedenlaadun muutoksille. Laji on kuitenkin kärsinyt metsätalouden toimenpiteistä, kuten hakkuista ja ojituksista.
Raakku on luontoarvoltaan Suomen merkittävimpiä eläinlajeja. “Ympäristöministeriön ELY-keskukselle myöntämästä lajisuojelun rahoituksesta merkittävä osa onkin kohdennettu Kainuussa raakkupurojen selvityksiin. Lisäksi HELMI-hankkeessa on toteutettu raakkupurojen kunnostuksia yksityismaiden osalta”, Kainuun ELY-keskuksen johtava luonnonsuojeluasiantuntija Marja Hyvärinen kertoo.
Raakku on avainlaji elinympäristössään, mikä tarkoittaa, että jos se katoaisi purosta, moni muu purossa viihtyvä laji katoaisi myös. Raakkujen elinympäristöön vaikuttaa puron valuma-alueella tapahtuva toiminta.
“On tärkeää lisätä tiedonkulkua viranomaisten ja raakkupurojen valuma-alueen toimijoiden välillä, jotta voidaan ehkäistä virtavesiin kohdistuvia haittavaikutuksia”, Hyvärinen korostaa lajin suojelutyön merkitystä ja sen jatkoa vastaisuudessa.
