Eilen kirjoitin fysioterapeutistamme ja tuli nyt mieleen, että hän on käytännössä ainoa ulkopuolinen, joka meillä käy. Täälläpäin ihmiset tuntuvat pelkäävän erilaisuutta ja edes naapurit eivät uskalla lähestyä. Olemme asuneet täällä Uukuniemellä kohta neljä vuotta ja kukaan ei ole halunnut paremmin tutustua äitiin vaikka hän liikkuu kylällä enemmän.
Toinen aivan järjetön juttu on se, että peruskoulun päättymisen jälkeen kukaan koulukavereista ei ole ollut yhteydessä minuun. Henkan aikana kävi myös aivan samalla tavalla.
Kunnassa aloitti nuorten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus helmikuun alussa ja lehdessä on ollut juttua kuinka huonoa kohtelua saavat. Jotkut ovat jopa sylkeneet heidän päälleen. Karjalaisia ihmisiä kehutaan paljon, mutta miksi? Täälläpäin ei ainankaan osata suhtautua massaväestöstä erottuviin millään tavalla, olkoon he sitten kotimaisia tai ulkomaalaisia.