Tänään tuli sitten kuluneeksi kolme kuukautta Äidin kuolemasta. Asiaa tulee jotenkin mietittyä enemmän näinä päivinä, kun on kulunut tasa kuukausia.
Jokaisena päivänä toki tulee mietittyä äitiä ja hänen kuolemaansa. Ei sitä voi koskaan unohtaa ja eikä tarvitsekaan, onneksi. Tuska kuitenkin helpottaa jatkuvasti ja hyvät muistot saa tilaa ajatuksissa.
Ei voi taaskaan todeta kuin, että aika kuluu todella nopealla tahdilla. Päivät muuttuu viikoiksi, viikot kuukausiisi, kuukaudet vuosiksi.
Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja se on välillä jopa mahtavaa!