Yksi tämän astisen elämäni rankimmista päivistä on kääntymässä iltaan. Ulkona paistaa keväinen aurinko, mutta mieleni on synkkä ja pirstaleina. Veljeni Henrik on siis tänään saatettu viimeiselle maalliselle matkalleen.
Henkka oli minulle paljon enemmän kuin veli. Hän oli kaveri ja suuri esikuvani. Hänen ansiostaan moni taisteluni on helpompaa ja tulenee olemaan helpompaa.
Tästä ei olla kuin yksi suunta ja se on ylös. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja paljon vahvempi ihmisenä. Surraan vielä hetki ja lähdetään kohti uusia pettymyksiä.
Viimeisessä kuvassa kummin rakkaat, Eeropekka ja Nuppu. Ja lopuksi hieman musiikkia.
