Eilen, keskiviikkona 14. marraskuuta tuli vuosi kuluneeksi siitä, kun rakas Äiti lähti taivaan kotiin. Nopeasti raskas aika kaikkine vaikeuksineen on mennyt.
Surusta olen päässyt jo ohi, mutta ikävä on ja pysyy. Eikä se lähdekään pois, eikä varmaan tarvitsekaan lähteä. Usein tulee mieleen, että mitä Äiti olisi tästäkin sanonut tai tehnyt tuossakin asiassa.
Kuvakooste päivästä, ollos hyvä:
Roosa nauha-kakku, kinkkupiirakka…
Kiia ehti nähdä mummon…
Katariina ei.
Kiia pukee, Katariina auttaa. 🙂
Kummi joutui tarkastamaan koulutehtäviä.
Tämä on mukava.
Hautausmaalla käytiin lopuksi.
Kiitos kaikille tuesta, jota olen raskaan vuoden aikana saanut. Tällä hetkellä elämä tuntuu aika hyvältä, menoja riittää ja herra nauttii. 🙂
Lue myös:
Kiitos kaikesta Äiti, olet nyt paremmassa paikassa
