Matka Tampereelle piristi arkea mukavasti

Matka Tampereelle piristi arkea mukavasti syyskuussa. Tämän jutun lukemalla saat tietää, että miten reissu sujui.




Torstaina aamulla herättiin aikaisin, kun lähdettiin matkaan kohti Tamperetta. Kyseessä oli neljän päivän reissu. Helsinki tuntuu niin nähdyltä, että välillä on erittäin mukava käydä jossain muussa kaupungissa. Tällä kertaa mentiin taksilla Pieksämäelle ja sieltä kätevästi junalla Tampereelle. Normaalisti menemme junaan Parikkalasta, mutta sieltä joutuisi kiertämään Tampereelle Tikkurilan kautta.

Juna lähti Pieksämäeltä kello 12.15. Matka sujui joutuisasti ja Tampereella olimme hieman ennen kolmea. Tein matkan aikana hyvin poikkeuksellisen asian ja söin junan ruokaa. Tämä syksyyn sopiva tattirisotto oli yllättävän hyvä. Perillä olikin hyvin lyhyt matka Scandic Tampere Station hotellille. Asematunnelista tulon jälkeen hotelli näkyikin jo. Lyhyen matkan lisäksi suuri plussa siitä, että hotellista löytyi nostolaite. Tuo helpottaa erittäin paljon matkaa. Esteetön huone oli puolestaan erittäin hyvää Scandic tasoa.

VR tattirisotolle suositus.
Illalla söin malesialaisen Borneo ravintolan Ayam Masak Merah annoksen. Siinä oli kanaa ja sipulia kaffir limetin lehtien kanssa mausteisessa tomaattikastikkeessa.
Torstaina kävin katsomassa, että miltä Nokia Areena näyttää ulkopuolelta.

Raitiovaunua testaamassa

Perjantaina käytiin ensimmäisenä aamiaisella. Ikävä kyllä on todettava, että Scandic aamiaisen taso on laskenut. Tämän jälkeen lähdettiin raitiovaunulla kohti Ratinaa. Oli kyllä hieno kokemus, kun kyytiin pääsi pyörätuolilla erittäin hyvin ja kyyti oli hyvin tasainen. Seuraavat tunnit kuluivat Ratinan ostoskeskuksessa. Ostin sieltä hienon Rilakkuma nallen, Jellycat kummituksen ja uusia jättikokoisia harsoja.

Ostosten lomassa käytiin myös kahvilla Espresso Housessa. Juotiin siellä syksyyn sopiva pumpkin spice lattet. Alkuillasta lähdettiin syömään eri ravintoloihin. Syödään reissuissa aika erilaisia ruokia, joten kummallekin sopivaa yhteistä ravintolaa on välillä vaikeaa löytää. Tuisku kävi sushibuffetissa ja minä Ratinan ravintola Periscopessa. Molemmat olimme hyvin tyytyväisiä ruokiin.

Grillattua kesäkurpitsaa, paahdettua fetaa, savumantelia ja lehtikaalia.
Gillattua Iberico porsaan plumaa, tomaattia ja valkosipulia.
Ravintolasta avautui hieno maisema.
Tässä on Kummitus Kutvonen.
Tässä on puolestaan uusi nalle.

Upea Muumimuseo

Lauantaina oli museoissa käyntien vuoro. Ensin lähdettiin Tuiskun kanssa yhdessä Tampere-talossa sijaitsevaan Muumimuseoon. Museo oli hyvin mielenkiintoinen käyntikohde. Maailman ainoa Muumimuseo esittelee kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin alkuperäisiä muumiteoksia. Lisäksi sieltä löytyy Janssonin ja Tuulikki Pietilän tekemiä pienoismalleja. Museo on erittäin hyvä kohde meille Muumien parissa kasvaneille.

Tämä Muumitalo oli uskomattoman hieno. Kuva on muumimuseon omaisuutta.
Muumipeikko ja mörkö.

Iltapäivällä lähdettiin raitiovaunulla kohti kauppahallia. Käytiin siellä kahvila Branderin herkkuja nauttimassa. Sieltä matka jatkui minulta jääkiekkomuseolle ja Tuiskulta kaupoille. Vapriikissa sijajtsevaan museoon matka kulki Tammerkosken yli. Minulle museo oli hieman pettymys, mutta tulipa nähtyä pokaaleja, paitoja ja muita varusteita. Seuraavaksi tavattiin Tuiskun kanssa ravintola Tampellassa hyvän ruoan merkeissä.

Den glider in. Sehän on MM 95 pokaali.
Heikki Mälkiän paita vuodelta 1982.
Pekka Rinteen varusteet.
Minä ylittämässä Tammerkoskea.
Minä söin mansikkaleivoksen.
Ja Tuisku puolestaan mangoleivoksen.
Paistettua kuhaa, paahdettua kelta- ja raitajuurta, sinisimpukkaa ja savuvoi-valkoviinikastiketta.
Kävin lauantaina katsomassa maisemia Sokos hotel Tornin kattoterassilla.

Sunnuntaina aamulla oli aika laittaa tavarat kasaan ja lähteä iloisesti kohti kotia. Reissussa on mukava käydä, mutta kotiin on mukavampi palata. Kotimatkalla söin junassa lihapullat. Kyllä niitä nälkään söi , mutta ei niistä minun suosikki tullut.

Tämä matka Tampereelle oli vuoden ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen. Henkisesti raskaan kesän jälkeen reissu teki kyllä todella hyvää. Nyt jaksaa taas paljon paremmin arkista aherrusta.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa