Syömisen sietämätön vaikeus

Esipuhe

Tämä runo on hyvin henkilökohtainen, ja mietin kovasti sen julkaisemista.
Haluan kuitenkin tuoda esille sen, miten syömishäiriökäyttäytyminen painoi joskus elämääni. Nykyään olen hitaasti mutta varmasti oppinut vihdoinkin syömään ja jopa nauttimaan ruuasta oikeasti. Toivottavasti joku voi samaistua näihin tunteisiin ja saa runosta voimaa.

Kalorien laskemista ja tuoteselosteita.
Niistä oli joskus päivät tehty,
Laihdutusta ja turhia kehotteita,
jokainen varoitusmerkki jo nähty.

Olen kulkenut sen polun,
miettinyt joka suupalaa.
Kokenut kovan nälän,
itse aiheutetun.

Keskusteluja, tuhansia lauseita,
ammattilaisten apua ja rakkautta.
Ilman niitä en olisi enää täällä,
en nauttisi hyvästä ruuasta ja säästä.

Jos voisin,
nostaisin sinutkin siivillesi.
Näyttäisin kaiken kauniin ja upean,
mitä maailma vielä tarjoaa.

Leipäpala kerrallaan minä opin elämään.

Maiju

Vastaa