Tuntuu että pelkoni kaikkoavat,
kun yössä hiipuvat valot
laskeutuvat kaiken päälle.
Ja hetken ajan kaikki,
on tässä ja nyt.
Nukahdan,
kunnes huomenna herään
uuteen aamuun.
Näen sinun auringossa kylpevän,
ajaessasi keskelle puuterilumista järven jäätä
ja taivas
on meille hiljennyt.
Kun järkeni jää pettää alta,
ja mieleni vetää minut pohjaan
minä pidän kiinni tästä kaikesta.
Kaikesta,
ilon laineista ja surun railoista.
Jokaisesta sanasta, jokaisesta teosta
ja siitä,
miten minä rakastan
jokaista hengenvetoa.
