Tiilirakennusten pintaa vasten
lämpö huokuu
ja kompuroiden saavun
viimein perille.
Betoniviidakon keskeltä
kohti viimeistä päämäärää.
Tarkoitus, mikä tarkoitus?
Se katosi jo kauan sitten.
Kaupungin kadut lämmöstä aaltoilevat
kesäsateen jäljet ihossa
ja sinun kasvosi
jokaisessa vesilätäkössä,
kun teen tätä taivalta
paljain jaloin.
Avaan oven kohti tulevaisuutta
ja menneisyys jää seisomaan
rappuselle hattu kourassaan.
Minä selviän.
