Vammaisen ihmisen itsenäisenä kotona asumisen puolesta puhutaan paljon, mutta valitettavan moni asuu tahtomattaan palvelutaloissa. Itse olen saanut olla niin onnekas, ettei ole koskaan tarvinnut asua missään muualla kuin omassa kodissa.
Nyt osa veti jo nenään useita herneitä, kun tulkitsi ettei koti voisi olla palvelutalossa. Oikeasti tarkoitin kodilla sitä, että saa päättää mitä syö, milloin ja montako kertaa päivässä, herääkö aamulla mihin aikaan, milloin menee petiin, voi käydä vessassa ja pesuilla tarpeidensa mukaan… Siis aivan näitä asioita, jotka pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä.
Muiden avun varassa eläminen ei aina tietenkään ole herkkua, mutta se on ainoa mahdollisuus pysyä hengissä. Tarvittava apu on kuitenkin (puhun itsestäni) aina lähellä, jolloin ei tarvitse liikaa miettiä aikatauluja perustoimintoihin. Ja heti saatava apu on tärkeä heikon hengityksenkin takia. Ei paljoa ehdi aina apua odottamaan.
Sivusinkin tuossa aiemmin, että mitä kaikkea voi tehdä oman mielensä mukaan. Suurena ruoan ystävänä en voisi millään kuvitella, ettei itse saisi/voisi olla mukana sen valmistuksessa. Parisuhde helpottuu myös paljon, kun voi päästä toisen lähelle avustettuna milloin itse tahdotaan. Ja pois läheltä tarvittaessa.
Toki joillekin se palvelutalo on sopiva paikka asua, mutta ei mielestäni niille joiden elämä on pidemmän päälle laitteen varassa. Palvelutalostakin voi tehdä kodin ja siellä voi tehdä edellä mainuttuja asioita, mutta se vaatii resursseja enemmän. Harvoin ikävä kyllä mietitään muuta kuin rahaa ja silloin apua ei saa tarpeeksi.