Kesä on kiireistä aikaa, vaikka sadetta on riittänyt lopputtomasti. Nyt on kuitenkin lopulta aika kirjoittaa kesäkuun alussa tehdystä Ruotsin-risteilystä.
Lähdimme reissuun aamulla tuttuun tapaan kotipihasta taksilla, joka kuljetti meidät Parikkalan rautatieasemalle. Näin vältytään hankalalta junan vaihdolta. Junamatka meni yllättävän hyvin ja juna pysyi aikataulussa. Helsingin rautatieaseman päässä vastassa oli taas hyvissä ajoin varattu taksi, jolla matkasimme Eteläsatamaan.
Silja Symphonylle päästiin nousemaan kello 15:00, kun olimme ottaneet ”hieman” kalliimman Commodore-hytin. Yksi kyseisen luokan uusituista hyteistä on tarkoitettu liikuntarajoitteisille matkustajille. Tavalliseen invahyttiin kahdella sähköpyörätuolilla sopiminen olisi aivan mahdotonta. Tämäkin hytti oli juuri ja juuri sopiva tarpeisiimme.
Tätä reissua olin odottanut paljon, sillä olin viimeksi ollut vastaavalla risteilyllä lapsena. Laivan lähtiessä satamasta kello 17:00 olimme jo ehtineet asettua hyttiin. Commodore-hyttiin kuului pääsy Lounge-alueelle, josta sai suolaista ja makeaa syötävää sekä alkoholittomia juomia ilmaiseksi. Kävimme tuolla heti aluksi syömässä hieman ja kahvilla.
Pääruoan kävimme syömässä Grande Buffetissa, joka hinta oli todella suolainen 41 euroa/nenä. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta en sanoisi tuon rahan arvoiseksi. Buffetissa noutopöydät oli jaettu erillisiksi toreiksi, joista löytyi muun muassa kalaa, lihaa, juustoja… Buffetissa sai kyllä syötyä mahan täyteen, liiankin. Pientä itapalaa nautimme Loungessa, samalla auringonlaskua ihaillen.
Commodore-hyttiin kuului Tavolàta -ravintolassa erikoisaamiainen, jossa noutopöydän lisäksi sai valita listalta lämpimiä aamiaisruokia. Menimme paikalle hieman ennen sulkemista ja oma ruokani oli kylmää. Noutopöydän tarjoilu oli vastaavaa kuin tavallisessakin aamiaisella, mutta missä oli pekoni?
Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Tukholman-keskustaa. Ensin oli tarkoitus mennä metrolla, mutta päätimme kuitenkin mennä ”kävellen” ja aikaa meni vain puolituntia. Keskustassa pyörimme erilaisissa kaupoissa ja käytiin kahvilla. Paluumatka satamaan toteutettiin sitten metrolla, jossa seikkaillessa aikaa meni lähes tunti.
Menin aurinkokannelle katsomaan laivan lähtöä ja ottamaan kuvia. Tuossa vaiheessa ilma oli tyyni sekä lämmin, joten lähtöä oli siis mukava katsoa. El Capitán -ravintola valikoitui ruokailu paikaksi, porsaan ulkofilee alitti riman alhaalta, sillä liha oli sitkeää ja mautonta. Maiju puolestaan söi iloisena Loungessa tortilloja.
Ilta meni kierrellessä laivan kauppoja sekä shoppaillessa muun muassa uusia muumimukeja, juotavaa, suklaata… Vietimme myös yhteistä laatuaikaa loungessa, jossa ei illalla ollut ketään muita. Sitten alkoikin kova tuuli, joka keinutti laivaa ja huono-olohan siitä seurasi.
Huonosti nukutun, keinuvan yön jälkeen menimme aamiaiselle ihan normaalin paikkaan, kun tuo erikoisaamiainen oli pettymys. Saimme syödä sitä pekoniakin eli iloinen mieli tästä tuli. Täydellä mahalla lähdimme pakkaamaan ja satamasta kohti yhtä vakiohotelleistamme Cumulus Hakaniemeä.
Kellon ollessa 11 saimme vain yhden huoneen käyttöömme, joten jätimme yökön nukkumaan sinne. Itse mietimme hetken, että minne menisimme. Kohteeksi valikoitui Linnanmäki, jossa nautimme jäätelöä kylmässä tuulessa ja pelasimme pelejä. Avustajat voittivat meille muutaman pehmon. 🙂
Väsynyt sunnuntai kului loppuun ruokaillen Rossossa, jonka ruoka yllätti jälleen postiivisesti. Sitten poistuimmekin hotellille, jossa uni vei nopeasti voiton. Cumuluksen huonopuoli, eli suppea aamiainen nähtiin puolestaan aamulla.
Maanantaina oli tarkoituksena viettää mukava päivä pääkaupungissa, mutta rautatieasemalla odotti kiva yllätys. VR oli lakkauttanut isojen matkatavaroiden säilytyksen, joten yhden avustajan piti jäädä asemalle vahtimaan nosturia ja suihkutuolia. Näin päästiin kaupoille ja syömään. Hulvaton kotimatka meni hyvin, kotiin saavuttiin noin kello 22:30.
