Tehtiin äskettäin Maijun kanssa ensimmäinen kesäreissumme Tallinnaan. Tässä jonkilainen raportti tuosta matkastamme lahden taakse.
Lähdimme reissuun maanantaina tutulla kaavalla, eli JS Turvataksilla Parikkalan rautatieasemalle. Ensimmäistä kertaa Pendolino-junalla, jossa oli tutut lastenvaunuongelmat. Selvittiin kuitenkin hyvin perille ja taas siitä Länsisatamaan taksilla.
Satamassa jouduttiin odottamaan Tallinkin M/S Superstar -laivan lähtöä. Satamasta lähdön jälkeen vietiin matkatavarat säilytykseen ja siirryttiin buffettiin syömään. Buffet oli hintaansa (25 euroa) nähden hyvä ja täyttävä. Gluteeniton ja laktoositon jälkiruoka tarjonta olisi saanut olla laajempi.
Hotellina reissussa oli helmikuussa hyväksi havaittu Tallinn Seaport hotelli, joka sijaitsee aivan terminaalin vieressä. Esteettömyys hotellissa on kohdallaan ja tilaa toimia apuvälineiden kanssa on riittävästi. Hotellin suppeahko aamiainen alkoi maistumaan puulta neljän aamun jälkeen. Eikä monen ruokalajin loppuminen ennen aamiaisajan päättymistä tuonut hyvää kuvaa hotellista. Tärkeintä kuitenkin sijainnin lisäksi on, että tilaa huoneissa on tarpeeksi. Todennäköisesti mennään kyseiseen paikkaan majoittumaan vielä uudestaankin.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Tallinnassa kävimme 1,5 kilometrin päässä sijaitsevassa Kadriorgin puistossa, joka on laajuudeltaan 70 hehtaaria. Puistossa sijaitsee Kadriorgin palatsi, jonka rakennutti Venäjän keisari Pietari I Suuri vuosina 1718–1725 väliaikaiseksi kesäasunnoksi. Nykyisin palatsiin on sijoitettu Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma.
Kovia sadekuuroja täynnä ollut päivä sai jatkoa Viru Keskuksessa, jossa käytiin kahvilla Reval Cafessa. Kahvi ja suklaaleivos ei ollut mikään ihmeellinen. Uuden muistikortin ostamisen jälkeen aloimme etsiä ruokapaikkaa, joka löytyi Rotermannin korttelista. Siellä sijaitseva Alter Ego tarjosi upean makuelämyksen edullisesti. Kolmen ruokalajin lounas oli täyttävä ja hintaakin oli vain 12 euroa. Suosittelen.
Keskiviikko oli pyhitetty lähes kokonaan shoppailuun Viru Keskuksessa. Kiertelin kaupoissa, mutta tuli oikeastaan löydettyä vain Tommy Hilfigerin farkut. Uusi huppari oli listalla, mutta eipä löytynyt mitään mieleistä. Maiju sen sijaan osti varmaan koko Viru Keskuksen tyhjäksi… No ei sentään.
Päiväkahvit nautittiin Viru Keskuksen Robert’s Coffeessa, jossa oli edelliseen päivään verrattuna parempaa kahvia ja hyvää juustokakkua. Tuon jälkeen yritimme mennä vanhaan kaupunkiin ottamaan muutamaa kuvaa todistusaineistoksi, että kävimme sielläkin. Aikamoiset remontit oli kuitenkin menossa ja kuorma-autojen seassa ajaminen oli vaarallista, joten se jäi väliin.
Ruoka nautittiin viime reissulla hyväksi todetussa Ravintola Platzissa, joka sijaitsee Rotermannilla. Platz on erittäin tyylikäs ravintola sijoitettuna vanhaan rakennukseen. Ruoka ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka uskaltauduin syömään ankkaa, josta aiemmat muualla saadut kokemukset eivät olleet kehuttavia. Nyt liha oli mureaa ja upeasti aseteltua. Maiju otti portobello-sienestä tehdyn hampurilaisen, joka olikin hyvä valinta.
Torstai oli reissun ainoa täysin aurinkoinen päivä, joten lähdimme kohti lentosatama (viroksi Lennusadam), joka on keväällä 2012 avattu merimuseo. Museo sijaitsee 2,5 kilometrin päässä satamasta. Alun perin paikka on vuosina 1916–1917 rakennettu vesilentokonehangaari. Museon päänähtävyys on vuonna 1936 valmistunut sukellusvene Lembit, joka on entisöity 1930-luvun asuun. Toinen päänähtävyys on vuonna 1914 rakennettu maailman tehokkaimpiin jäänmurtajiin kuulunut höyryjäänmurtaja Suur Tõll, joka on ollut Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen.
Valitettavasti kumpaakaan päänähtävyyksistä ei pääse pyörätuolilla, joten liput museoon olivat ilmaiset. Paljon nähtävää ja koettavaa oli silti paljon. Näyttelyesineet sijaitsevat kolmessa tasossa: ilmassa, meren pinnalla ja sen pohjalla. Museo oli esteetön muilta osilta.
Jatkoimme matkaa kohti keskustaa, mutta matka katkesi Patarein vankilan kohdalla. Vuonna 1828 rakennettu Patarein merilinnoitus on toiminut historiansa aikana myös kasarmina. Viimeinen vanki lähti rakennuksesta vasta vuonna 2002. Ei päästy itse käymään kuin sisäpihalla, mutta paikka on ilmeisesti aika karmiva.
Perjantaina aamiaisen jälkeen laitettiin matkatavarat kasaan ja lähdettiin sateessa kotimatkalle. Tällä kertaa laivana oli M/S Star, mutta muuten mentiin samalla kaavalla. Reissu oli ihan onnistunut ja hyvä fiilis jäi. Seuraavaa reissua odotellen. 🙂
