Yksinäisyyden monet kasvot

Tähän bloggaukseen syntyi idea nähtyäni videon yksinäisen ihmisen videoblogista. Tämä juttu kertoo siis yksinäisyydestä.

Minulla on paljon elämää ympärillä, sillä sairaudesta johtuen tarvitsen kuitenkin aina toisen ihmisen lähelleni. Se ei kuitenkaan poista sitä, että minäkin tunnen välillä olevani yksinäinen.



Maijun, avustajien sekä fysioterapeutin lisäksi minulla ei ole kovin montaa ihmistä, joiden kanssa olisin tekemisissä. Toisina päivinä pelkästään tuo riittää helposti pitämään yksinäisyyden poissa. Välillä tulee kuitenkin päiviä jolloin tuntuu, että kaverit olisi mukava juttu.

Yksinäisyyttä on paljon erilaista ja toiset kokevat sen eri tavalla kuin toiset. Toiset tarvitsevat sosiaalisia kontakteja enemmän kuin toiset. Toiset vain haluavat olla omasta tahdostaan yksinäisiä.

Yksinäisyys on tutkitusti suuri terveysongelma maailmanlaajuisesti. Monen kohdalla se tuo mukanaan paljon muitakin ongelmia kuten masennusta ja ylipainoa. Nämä toki voivat tuoda mukana myös yksinäisyyden mukanaan.

Sosiaalinen media toki helpottaa monen yksinäisyyttä, mutta ei se kuitenkaan ole sama asia. Minusta on surullista katsoa ihmisiä, joilla elämä pyörii vain sosiaalisessa mediassa. Tiedän tämän elämän liiankin hyvin, sillä itsekin elin vuosia vastaavaa elämää. Vaikka nykyään elän parisuhteessa ja liikun paljon niin silti nuo vuodet jätti jälkeensä sen, että minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin.

Oletko sinä koskaan ollut yksinäinen? Mitä voisimme yhdessä tehdä tälle asialle?

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa