Isän kuolemasta viisi vuotta

Isän kuolemasta viisi vuotta tuli kuluneeksi tällä viikolla. Kaikki vaikean viikon kuulumiset nyt luettavissa tästä jutusta.

Viikon alkuun tuli aurinkoinen päivä, joten ulkona oltiin Tuiskun kanssa useamman tunnin verran. Ei sää valitettavasti ole enää mitenkään lämmin ja vaatetta pitää pukea päälle reilusti. Nyt alkaa oikeasti olla syksy, valitettavasti. Maanantaina tuli kuluneeksi jo viisi vuotta isäni kuolemasta. Aika kuluu älyttömän nopeasti, sillä ajattelin, että siitä olisi vasta kolme vuotta.

Tuisku ja minä ulkoilemassa.
Pipo oli päässä, kun sää oli kolea. Jalassani on uudet housut.
Oikea ja led kynttilä pöydällä.
Kynttilät palavat isän muistoksi.

Tiistaina oli vuorossa viikon ensimmäinen fysioterapia. Tällä kertaa venyteltiin vähän jalkoja sekä käsiteltiin hengityslihaksia ja lavan seutua. Etenkin oikean lavan alue kipeytyy ja menee jumiin, kun on liikaa tietokoneen ääressä. Ja näin syksyn sekä tulevan talven aikana sitä on luvassa aivan liian paljon. Fysioterapian jälkeen syötiin ruoaksi airfyerissa paistettuja gluteenittomia kalapuikkoja ja perunamuusia. Tämän jälkeen käytiin ulkona, jossa ehdittiin olla noin tunti ennen sadetta. Ilta kuluikin monipuolisen urheilun parissa, lajeina oli amerikkalainen jalkapallo, jääkiekko sekä perinteinen jalkapallo, jossa alkoi mestareiden liiga.




Keskiviikko saapui ja lunta tuli niin sanotusti vähän lisää tupaan, mutta siihen on jo vähän pidemmän aikaa saanut tottua. Mutta eiköhän asiat vielä selviä ja elämä helpotu. Keskiviikkona sää oli viileämpi kuin edellisinä päivinä, joten päätin ottaa vähän paksumman takin käyttöön. Ja se tosiaan kannatti, koska pystyttiin olemaan pidemmän aikaa ulkona. Oltiin kahteen eri otteeseen reilusti yli tunti ulkona.

Surkea ilme minulla.

Torstaina oli vuorossa viikon jälkimmäinen fysioterapia. Tällä kertaa käsiteltiin käsiä, jotka olivatkin menneet aikamoiseen jumiin. Päivään kuului myös kolmen päivän ruoan valmistus, tällä kertaa ruokalistalla oli gluteenitonta lohipastaa. Torstaina oli erittäin hyvä sää ulkoiluun, kun aurinkoisena päivänä oli lämmintä noin kaksikymmentä astetta.

Vihreät lehdet pihan puissa.
Eletään syyskuun loppupuolta ja puut ovat lähes kokonaan vihreät.



SaiPan voittoputki

Perjantaina mentiin yhden henkilökohtaisen avustajan taktiikalla ja ennen puoltapäivää oli Tuiskulla hammaslääkäri. Nuokin terveydenhuollon ajat ovat kiven alla, joten päätettiin ehtiä. Tuolla käynnin jälkeen jäätiin ulkoilemaan, kun sää oli aurinkoinen ja suhteellisen lämmin. Tämä oli todennäköisesti vuoden viimeinen lämmin päivä Suomen leveysasteilla. Illalla puolestaan tuli kaikkien suureksi yllätykseksi katsottua jääkiekkoa.

Minä ja Topi katsotaan jääkiekkoa.
Perjantaina SaiPa kohtasi sarjanousija Kiekko-Espoon. Ottelu päättyi hienosti SaiPan voittoon maalein 4-1.

Heti viikonlopun alkuun oli ikävä kyllä todettava, että syksy on saapunut ja sää on viileä. Ei siis tehnyt mieli lähteä ulkoilemaan lauantaina, joten päätettiin ulkoilla parvekkeella. Lasitetulla parvekkeella oli ihanan lämmin, ihan kuin kesä olisi tullut takaisin. Päivään kuului perjantaiseen tapaan jääkiekkoa, kun SaiPa kohtasi HIFK:n. SaiPa voitti ottelun maalein 4-8.

Minä parvekkeella.
Lämmintä on parvekkeella.
Muumi kulhossa jäätelöä.
Iltapalalla SaiPan voiton kunniaksi jäätelöä.

Sunnuntai oli viileä ja aurinkoinen päivä. Lauantaina ei käyty ulkona, joten sunnuntaina oli käytävä. Suojaissa paikassa oli ihan lämmin, mutta tuuli oli aika hyytävä. Torstaina tehty lohipasta loppui lauantaina, joten sunnuntaina täytyi tehdä uutta ruokaa. Tällä kertaa ruoka oli helppo keksiä, tehtiin makkarakastiketta ja perunamuusia. Iltapäivällä puolestaan oli vuorossa F1-kisa.

Puusta on tippunut paljon keltaisia lehtiä.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa