Pinnalla

En minä aina jaksa.
Kun sattuu, ja lihakset pettävät,
kun keho huutaa ja kukaan ei kuule.
Silloin kun kaikki on selvää
ja itse olet epäselvyyttä täynnä.

En minä aina jaksa.
Tahtoisin osata kertoa, miten paljon
olen miettinyt
miksi vielä jatkaa tätä loputonta taistelua.

Olen halunnut pudota, vajota
kohti pimeintä järven aaltoa
joka löi vieraan sataman betonilaituriin.

Joku kerran kysyi,
miltä tuntuu olla vammainen.

Minä en osaa vastata.
Miltä nyt yleensä tuntuu ihmisyys?

Mutta kun mietin,
niin se tuntuu, vaihdellen,
kuin aikainen kevät ja pimein syys.

Kenelle on luvattu kultainen vanhuus?

Ja mikä voi olla suurempaa onnellisuutta,
kuin huomata joka aamu

hengittävänsä
yhä.
6314725969_a2de229231_z

Kategoria(t): Maiju, Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta kohteessa Pinnalla

  1. Mervi Mähönen sanoo:

    Todella koskettava ja ihana kirjoitus <3 Kiitos <3

  2. Nina Välimäki sanoo:

    Pidän runostasi.

  3. Ihana runo. Olet tosi hyvä kirjoittaja! 🙂

  4. Julle86 sanoo:

    Ihana runo Maiju. oot ammatti runoilija, runokirjaasi odotellen <3 Ostan varmasti <3

  5. Mirva Koskenniemi sanoo:

    Olipa rytmiltäänkin hyväntuntuinen runo! Tosi aito, ja kipu ja toivo tulevat läpi. Kiitos!

Vastaa