Kiitos

Ompelet huuleni kiinni,
pakotat minut hiljaiseksi.
Sidot silmäni käärinliinoin,
nujerrat viimeisen vastarintani.

En uskalla, en kuitenkaan
ilkut perääni ja nautit,
kivustani.

Ja kun viimein revin itseni irti,
laskeutuu hiljaisuus.
Vuosien sota päättyy ja jäljelle jää,
riekaleinen ihmislapsi,

joka kirjoittaa.

Kirjoitan auki solmut,
jotka vuosia
hiersivät verille ranteeni.
Kirjoitan hymyssä,
kirjoitan kyynelmeressä.

Ja pikkuhiljaa, aaltojen lyödessä rantaan,
alan rakastaa jokaista kipupistettä.

Kuiskaan kesätuuleen,
kiitollisena,
suurimaan toiveeni:
”Suojele kaikkia rakkaitani,
ja kiitos. Kiitos”
4234592166 e31ab8cf80 z Kiitos

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.
Nämä ehkä kiinnostavat myös:

3 vastausta kohteessa Kiitos

  1. Mervi Mähönen sanoo:

    <3

  2. Olipa niin ihanat sanat , ilon ja surun sanoja. Sitä se elämä on tyyntä ja myrskyä ja kuitenkin pitää jaksaa. Tuossa oli kiitollisuuttaa, raadollisuutta elämästä, ei korkein tahtonut tuoliin saattaa, kysyn miksi Herrani ? Minä tahdon siunata sinut Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä, Golgatalla on voima , Jeesus siunaa lapsiasi auta ja kolkuta sydämmen ovelle. Kiitos Runosta .

  3. Mari sanoo:

    Hieno runo, joka koskettaa jokaista eri tavalla. Itselleni tuli aivan tietty mielikuva siitä, mikä on vuosia ommellut minun huuleni kiinni ja sitonut silmäni. Ja totta, omia kipupisteitä täytyy löytää, kohdata, hyväksyä ja ehkä jopa oppia rakastamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>