Vuosi 2012 toi iloa, surua ja rakkautta

Vuosi 2012 alkaa vetää viimeisiään ja on aika miettiä, että mitä siitä jäi käteen. On vaikea päättää, mistä alottaisi vuoden aikana tapahtuneiden asioiden purkamisen.

Vuosi alkoi siis ihan mukavasti, vaikka suru painoikin puserossa ihan kiitettävästi. Kummityttöni Katariina syntyi tammikuun lopulla ja tässä kuvia hänestä.

Vuoteen 2012 mahtui myös surua, kun rakas isoveljeni Henkka menehtyi huhtikuussa. Siitä alkoi taistelu asua omassa kodissa, onneksi siitä selvittiin lopulta voittajana.

Tässä vaiheessa tein päätöksen, että nyt loppuu paikallaan olo. Ei tämä elämä miettimällä muutu miksikään. Kesällä meno oli kovaa, mukaan mahtui keikkoja ja matkailua. Samalla alkoi löytyä myös ystäviä netin ulkopuolelta.

Kyllä vähän rauhallisempaakin oli välillä, etenkin ruokapöydässä. Näitä muun muassa tuli syötyä.

Vuosi päättyikin lopulta vielä upeammin kuin näistä kuvista voisi päätellä. Tapasin nimitäin erään ihanan tytön ja hän vei jalat tai oikeastaan renkaat altani. Ehkäpä tässä on syy, hieman loppu vuodesta laskeneeseen tasoon blogissa. 😉

Tästä on siis hyvä jatkaa uuden sähköpyörätuolin voimin uuteen vuoteen. Vuosi 2013 tuokoon teille  paljon iloa ja uskoa huomiseen. Olette ihania kaikki!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa