Keikkailu sai jatkoa torstaina, kun vuorossa oli koko kansan rakastaman Cheekin keikka Imatralla, Kulttuuritalo Virrassa. Kyseessä oli ensimmäinen Cheekin keikka minulle, mutta ei varmasti viimeinen.
Cheek tekee harvoin keikkoja konserttisaleissa, mutta onneksi sentään joskus. Itse tykkään paljon konserttisalikeikoista, sillä niissä ei tarvitse varoa, että kuka lentää seuraavaksi päälle.
Odotin Cheekin keikalta paljon, mutta silti se pääsi yllättämään positiivisesti. Cheek otti yleisön, jota oli vaahtosammuttimen kokoisesta lähes eläkeikäisen hyvin haltuunsa. Jopa minä innoistun laulamaan mukana.
Ikävä vaan, että taustamusiikki soi välillä liian lujaa. Parvelle oli välillä vaikea kuulla biisien sanoja. Eikä varmaan olisi kuullutkaan, jos niitä ei olisi tiennyt. Myös keikan kesto, noin tunti oli pienoinen pettymys.
Konsertissa esitettiin tutuimpia biisejä. Toki nekin menee oikein hyvin, mutta itselle jostakin syystä yleensä iskee enemmän ne biisit, jotka eivät radioissa soi.
Pääsin keikan jälkeen yhteiskuvaan Cheekin kanssa. Parin vaihdetun sanan perusteella Cheek on mahtava tyyppi.
Konsertin jälkeen menin syömään Imatran Valtionhotelliin, jonne pääsi pyörätuolilla hyvin lastauslaiturin kautta. Yleensä monessa paikassa pääsee keittiön kautta sisään, mutta käyhän se noinkin.
Sitten pääseekin valituksen makuun, eli ruoka ei tuonut kovin mahtavia elämyksiä. Kukko oli sisältä osittain raakaa ja kuhaakin olisi voinut vähän enemmän paistaa. Lisäksi uunijäätelö oli jäässä.
Paistettua kuhaa, piparjuurivoita, tattikastiketta, säräjuureksia ja duchesseperunaa.
