Tähän viikkoon kuului paljon kaikenlaista, vaikka sähköpyörätuoli olikin taas huollossa. Viikosta jäi mieleen etenkin eräässä virallisessa asiakirjassa minusta, aviomiehestä käytetty ilmaisu vaikeavammainen lihasdystrofiapotilas.
Maanantai: Viikko alkoi ulkonäön kohentamisella, kun Maiju nyppi minulta kulmakarvoja. Tuntui se aika jännältä, mutta kestin sen kuin mies ilman suurempia valituksia.
Tiistai:
Tätä puristeltavaa stressikanaa olen puristellut käsivoimien jumppaamiseksi nyt päivittäin. Hienot epilepsiavalot, kun kanaa heittää lattiaan suutuksissa!
Keskiviikko:
Maiju kävi jokin aika sitten uuden kuntoutussuunnitelman teossa ja postissa se tulikin nopeasti. Koimme yllätyksen, kun minun osani Maijun aviomiehenä oli mainittu kokonaan lauseella joka näkyy alla.
Kaiken huipuksi henkilö joka lauseen kirjoitti, vaikutti ymmärtävän suhteemme täysin kun hänen tykönään olimme. Byrokratia ei näköjään tunnusta edelleenkään vammaisilla olevan parisuhdetta/perhettä/läheisiä.
Torstai:
Kipinä kirjojen lukemiseen syttyi vuosien tauon jälkeen. Vaimoni sai kun saikin ylipuhuttua lainaamaan Leena Aavameren kirjoittaman Brankkarit-teoksen palomiesten tärkeästä työstä.
Eikä tässä vielä kaikki, uudet käden parempaa asentoa ylläpitävät rannetuetkin ovat päässeet kuvaan. Kai tässä joutuu myöntämään, että oikeassa tuo viisas nainen on ollut nyt monessa asiassa…
Perjantai:
”Saanhan katsoa jääkiekkoa ja juoda olutta, Teidän Korkeutenne, saanhan?” Jo on aikoihin tässä talossa eletty, kun jääkiekon katseluun ja oluen juontiin täytyy anoa lupaa kuningattarelta.
Lauantai: Keväinen sää houkutteli meidätkin ulkoilemaan ja nauttimaan raikkaasta ilmasta. Aikainen kevät saattaa kyllä vielä kääntyä lumisateeksi, mutta silti auringonsäteistä kannattaa iloita silloin kun niitä näkyy.
Sunnuntai:
Ostin emännälle Tomb Raider: Underworld -pelin PlayStation 3:lle. Nyt hän vain pelaa. Toki itse mielelläni katson ja neuvon, kun hän pelaa. 🙂
