Kuplii rintalastan alla jokin, pyrkii pintaan.
Silmien tuike ei sammu, menen ulos tuulen viimaan,
suljen silmät.
Hetkessä täynnä tätä kaikkea, elämäniloa
joka syntyy musiikista sisälläni,
siitä tutusta jytkeestä.
Se soi silloin kun maassa muhi routa,
kun jäätyi vesi rannassa.
Se soi kun avasin silmät,
sairaalan loputtomilla käytävillä.
Ei minulla ole mitään muuta,
vain hurja tahto elää tässä ja nyt.
Suudella yhä sitä samaa suuta,
katsoa kun toinen tuhisee ja herää.
Kunpa osaisin selittää paremmin,
nauttikaa, joku isommin, joku pienemmin.
Hengittäkää tässä hetkessä.
Ja jää sulaa, näen joutsenia.
