Tämän kirjoituksen aihe lähti fysioterapeutiltamme, kiitos Ilkka aiheesta. Pohdimme siis seuraavaa dilemmaa sillä aikaa, kun jalkaani venytettiin. Mitä jos me vammaiset, esimerkiksi Pietari ja mie, ollaankin ns. ”terveitä”, ja kaikki ”terveet” ovatkin vammaisia?
Puretaanpa ajatusta hieman. Eli siis, jos alunperin onkin tarkoitettu niin, ettei ihminen kävele tai vaikkapa puhu? Jos evoluution tai Jumalan tarkoitus onkin ollut luoda/kehittää meidät vammaisiksi?
Onko jalan katkaisu lumilautailussa merkki siitä että ”hei, ei siu ole koskaan kuulunut hyppiä niistä hyppyreistä noilla jaloillasi!” Ja entäs jos ne jokeltelevat vauvat puhuvatkin jo täydellistä suomea, me emme vain ymmärrä koska olemme taantuneet kielellisesti? Sokeat saattavat nähdä maailman paljon selkeämmin kuin kukaan näkevä.
Tässäpä pähkinää tälle päivälle, kommentit ovat jälleen enemmän kuin toivottuja!
