Pähkäiltyäni jälleen kirjoituksen aiheita, löysin sellaisen taas ihan arkisesta elämästä. Nimittäin pelot, ja niiden voittaminen.
Jokaisella ihmisellä on joitakin pelkoja. Näin ainakin kovasti vakuutan itselleni sen sadannen kerran, pidellessäni rystyset valkeana sähköpyörätuolin käsinojista kiinni, kun kiskobussi tärisee ja on läkähdyttävän kuumaa ja ahdasta. Olemme tekemässä kaupunkiretkeä mieheni kanssa ja en ollut maininnut tästä pelostani hänelle. Vahingosta viisastuneena avaan suuni ja annan pelkoni ilmoille, saan välittömästi vastakaikuna lohduttavat ja kannustavat sanat, ja pääsemme matkasta ohi ilman paniikkioireita. Toisin olisi ollut noin vuosi sitten.
Olen paniikkihäiriöinen, joissain asioissa hyvinkin pelokas ja säikky. Pelkään ahtaita/ylivilkkaita/suljettuja paikkoja, sammakoita, autokolareita ja sairaalaassa pitkään olemista. Nämä ovat siis ihan oikeita pelkoja, ei vain epämiellyttäviä asioita. Paniikkihäiriö puhkesi ollessani teini-ikäisenä todella paljon, sekä pitkiä aikoja sairaalassa ja siihen liittyvien traumojen tuloksena. Lisäksi siihen vaikutti moni muukin tekijä. Sain onneksi apua, keskusteluja parin viikon välein psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla ja toimivan, kohtauksia ennaltaehkäisevän lääkityksen.
Suurin työ pelkojen ja paniikkitilanteiden osalta tehdään kuitenkin ihan itse, omien korvien välissä.
Mie olen altistanut itseäni monelle pelolleni, mutta en tarkoituksella. Ei, elämä on kyllä tuonut tilanteet harjoituksia varten eteen ihan itsekseen. Kun sammakko hyppää ruohikosta, tai tajuat, että sinne hissiin pittää mennä päästäkseen haluamaansa paikkaan, silloin on aika voittaa pelko. Ja aika antaa itselleen anteeksi, jos tulee paettua paikalta. 😉
Elämä on loppujen lopuksi ihan liian lyhyt pelkäämiseen. Olkaa siis armollisia itsellenne ja peloillenne. Ite yritän miettiä pelon sellaisena vartalon läpi kulkevana aaltona, joka ravistaa ja saa siut haukkaamaan happea vähän enemmän, mutta se aalto kyllä tyyntyy auringon kohotessa taivaalle. Ja sie, sie olet se vene siinä aaltojen päällä, matkalla kotisatamaan.
