Käytiin tänään pitkästä aikaa kiskobussilla Savonlinnassa. Tällä kertaa pääsimme pyörätuoleilla hyvin kiskobussin sisälle invanostimella, joka oli harvinaista herkkua tällä liikennevälineellä matkustaessa.
Savonlinnan päässä alkoivatkin sitten ongelmat, kun nostin jumittui ylös. Konduktöörit tekivät pitkään töitä, että saivat meidät junasta ulos. Kiva olla junassa, eikä tietoa pois pääsystä.
Kotiinpäin lähtiessä ongelmat jatkuivat entisellään, vaikka kyseessä oli eri vaunu. Pyörätuoli nousi vain kymmenen senttiä kerrallaan ja puhelinsoiton jälkeen konduktöörit päätyivät lopulta tilaamaan taksin. Vaikka konduktöörit vitsailivat tilanteesta kanssamme, näki selvästi että heitäkin harmitti tilanne. Todella turhauttavaa, kun joka kerta saa taistella tuollaisen romun kanssa.
Onhan se todella surkuhupaisaa, kun voisi omalta osalta säästä yhteiskunnan rahoja ja kulkea tuota väliä julkisilla kulkuvälineillä, mutta todella surkean invanostimen takia tuota ei voi näköjään tehdä. Todennäköisesti tulee taas pitkään käytettyä vammaispalvelun myöntämiä taksikyytejä tuollakin välillä.
VR päätti keväällä, että kiskobusseissa otetaan vaiheittain käyttöön lippuautomaatit. Jatkossa hiljaisimmat vuorot ajetaan ilman konduktööriä. Tämän myötä kuulemma voidaan parantaa vuorojen kannattavuutta ja paremmin taata junatarjonta osuuksilla, joiden matkustajamäärät ovat vähäiset. Voi veturinkuljettajia, kun joutuvat kohta yksin käyttämään noita romuja.
Kotimatka ajettiinkin VR:n kustantamalla taksikyydillä. Reissun kruunasi taksinkuljettajan kysymys avustajalle: ”Asuuko nää vielä samassa paikassa”. Toiset ne osaa asiakaspalvelun, toiset ei…