Meitä on moneen junaan, ja minä jäin tänään junasta

Lähdin aamulla iloisena kohti Taidekeskus Retrettiä, jossa oli sovittu tapaaminen tuttava perheen kanssa. Tarkoitus oli olla siellä kello 11:00, mutta aiemmin kohdallani hyvin toiminut VR päätti toisin.

Punkaharjun asemalle kiskobussi tuli ajoissa ja konduktöörit saivat invanostimen ulos. Sitten alkoivatkin aivan uskomattoman naurettavat ongelmat. Nostin ei mahtunut kääntymään pyörätuoli kyydissä takaisin junan sisälle.

Siinä sitten juna seisoi parikymmentä minuuttia, kun konduktöörit yrittivät saada molempia junaan. Lopulta he luovuttivat, tilasivat minulle taksin ja poistuivat nolona paikalta. Saman vaunun nostinta ovat muut konduktöörit vältelleet pari viikkoa, kun se on rikki… Milloinkohan se korjataan?

Taksin tulossa kesti tuhottoman pitkä aika ja olin lopulta Retretissä hieman ennen 12:30. Onneksi ei kuitenkaan ollut mikään hirmuinen kiire ainakaan tällä kertaa. Korjatkaa ne laitteet silti.

Olin Retretissä ensimmäistä kertaa, eikä taidenäyttelyt yleensäkään olleet tuttuja. Kesän 2012 päänäyttely oli omistettu Tyko Salliselle ja 1910-luvun ekspressionistiselle taiteelle.

Jotenkin tuo näyttely ei innostanut minua kyseisen taiteen ystäväksi. Enpä myöskään ole yhtään varma, että tarvitseeko tuone mennä uudelleen. Esteettömyydestä Retretti saa pisteet, vaikka vähän jyrkkää oli välillä.

Hauskaa oli silti!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa Peruuta vastaus