Syksyistä menoa: Juhlaa ja musaa

Nyt on ehkäpä korkea aika kirjoittaa kuluneen syksyn tapahtumista, joita on meillä riittänyt reilusti. Etenkin uusi koti ja muutama reissu on vienyt aikaa kiitettävästi.



Aloitetaanpa vaikka tuosta elokuun lopulla tapahtuneesta muutosta Punkaharjulta Savonlinnaan. Nyt meillä on oma kolmio kerrostalossa, yksi unelma siis toteutettu. Toki paljon on vielä laittamista ja tekemistä, mutta ne tuskin loppuu koskaan.

Pari päivää muuton jälkeen lähdimme Invalidiliiton tuetulle lomalle Härmän kylpylään. Järkyttävän pitkä matka läpi Suomen ja käytännössä turhaan. Ei nimittäin ollut meille soveltuvaa ohjelmaa oikeastaan yhtään. Syödä tuolla sai jatkuvasti, mutta samaa toistavat ruoat alkoivat nopeasti tympiä.

Upeat olivat maisemat kyllä tuolla Pohjanmaalla. En ollut aiemmin noita saanutkaan livenä nähdä. Tässä muutama upea kuva reissulta.

IMG_8700
Vaivaisukko Ylihärmän kirkon edessä.
IMG_8711
Ja toinen vaivaisukko.
IMG_8724
Liinamaan sillalta on hienot maisemat Lapuanjoelle.
IMG_8728
Aakeeta laakeeta peltoa.
IMG_8734
Hiljainen on kylätie.

Lokakuun alussa oli syytä juhlaan, kun veljenpoika sai nimekseen Noel. Ihana pikkuinen vauveli. Pikkuisen ristiäisissä nähtiin sukulaisia ja herkuteltiin muun muassa leipomillani juustokakuilla.

IMG_9017
Herkkuja. 😉

 

IMG_9019

IMG_9020

IMG_9035
Noel ja me.

 

Kuluneen syksyn yksi kohokohta oli Haloo Helsingin konsertti Hartwall Arenalla lokakuun 16. päivä. Kyseessä oli ehkäpä paras konsertti, jossa olen ollut. Tosin vaikea verrata toisiinsa tätä ja Cheekin stadion-showta.

Haloo Helsinki jäi konserttien jälkeen ansaitulle vuoden pituiselle keikkatauolle. Haikein mielin poistuimme konsertista, mutta ovat he taukonsa ansainneet.

Kohta se alkaa.
Kohta se alkaa.

IMG_9312

IMG_9340

IMG_9362

IMG_9200

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa