Unelmia, muistoja, haaveita…

Mietteitä menneestä elämästä tulee meille kaikille mieleen välillä useammin ja välillä harvemmin. Mielen valtaa välillä surulliset, haikeat, iloiset ja mitkä millloinkin ajatukset.



Näin syksyllä tulee pysähdyttyä miettimään enemmän asioita kiireisen kesän jälkeen. Etenkin äidin kuoleman vuosipäivän lähestyessä itsellä ovat tunteet paljon useammin pinnassa.

Mitä kaikkea on neljässä vuodessa ehtinytkään tapahtumaan. Tuossa ajassa tunnen kehittyneeni ihmisenä aika paljon. Nössöstä ja vain tietokoneella aikaansa viettävästä pojasta on tullut itsestä vastuunsa kantava mies.

Näiden vuosien aikana olen löytänyt itselleni rakkaan ihmisen rinnalleni, ostanut oman kodin… Asioita joita en uskonut koskaan tapahtuvan. Toki harmittaa, että äiti ei ole täällä onneani näkemässä. Tai luulen, että jossain tuolta ylhäältä näkeekin.

Elämä on todella jännää, paljon se ottaa ja myös antaa. Tulevaisuuden suhteen on paljon haaveita ja toteuttamattomia suunnitelmia. Mutta nyt eletään tässä hetkessä ja nautitaan elämästä.

Ihmetellä pakkasöiden lujaa kirkkautta
Valtamerten raivoa ja albatrossia
Sormenpäitä, suudelmaa ja ihon taivasta
Sateen jälkeen hiekkatiellä pilvilauttoja
Siksi laulan: Eläköön
Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Eläköön hellät yöt
Ja rakkaus arpinenkin
Suru, myös sirpaleet
Sillä tarvitsin mä senkin
Eläköön kyneleet

Juha Tapio – Eläköön

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa Peruuta vastaus